Masukuvaa 24+0 ja vähän kuulumisia

Tässä masukuvaa viime perjantailta, jolloin viikkoja tuli täyteen 24+0. Hurjaa vauhtia menee tämä aika. Ilmeisen isolla rakkaudella rakennettu tämä meidän pikkuneidin asuinpaikka ;)

Rv 24+0

Yhteiselo tämän kokoluokan vatsan kanssa alkaa välillä tuntua jo melko tukalalta. Töissä yritän varoa pudottamasta mitään lappusia lattialle, koska niiden nostaminen on vaikeaa. Selkä menee heti kipeäksi jos joudun vähänkin kyykkimään, ja nyt olen myös huomannut että polvetkin alkavat kipeytyä. 

Töissä olen "päässyt" tekemään vähän ns. parempia hommia, mutta se sitten vaatiikin jo enemmän jaloilla olemista ja melkein jatkuvaa liikkumista. Ennen raskautta olisin ollut tästä urakehityksestä enemmän kuin innoissani, mutta saa nyt nähdä miten kauan tässä pystyy yleensäkään olemaan töissä. En kuitenkaan halua valittaa esimiehelleni työtehtävistä koska toivon, että näitä töitä olisi myös äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen. Minun työsopimus kun loppuu vanhempainvapaan aikana. Saa nähdä miten käy!

Huomenna on seuraava neuvola. Hieman jännittää astua vaa'alle näin joulun jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että eihän tässä ihan niin paljoa olla syöty, että tarvitsisi sen puolesta jännittää painonnousua. Herkkuja on kyllä syöty vähän enemmän kuin normaalisti, mutta ei kuitenkaan ihan tuhottomasti.

Niin joo, joulukin meni ihanasti! Miehenkin kanssa ollaan oltu kinastelematta jo pidemmän aikaa. En tiedä johtuuko tämä hormoneista, mutta tuntuu että oon vaan ihan täynnä rakkautta miestä ja tätä meidän pikkuvauvaa kohtaan ♥

Tehtiin muuten perjantaina muutama hieman isompi hankinta vauvalle kun satuin käymään Lastentarvikkeen alessa. Voisin kirjoitella niistä enemmän ensi viikolla! Nyt täytyy kuitenkin suunnata töihin! :)

Hankintalistalla: Sitteri

Haluan hankkia tulevalle vauvallemme sitterin. Olen kuullut, että sellainen on todella kätevä pienen vauvan kanssa. Aivan kaikkea kun ei vaan pysty tekemään vauva sylissä. Haluaisin myös, että sitteri olisi meillä jo valmiina kun vauva tulee. En halua silloin enää käyttää aikaa ja energiaa hyvän sitterin löytämiseen.

Millainen sitten on hyvä sitteri? Sittereitä näyttää löytyvän käsittämätön määrä erilaisia. On kalliita ja edullisia. Joissakin on lelukaari, toisissa taas ei. Jotkut sitterit myös keinuvat ja tärisevät, mutta olen miettinyt että onkohan tällaiset ominaisuudet niitä kaikista tärkeimpiä. Näyttävimmät sitterit muistuttavat kunnon viihdekeskusta kaikkine patteritoimintoineen. Jotenkin itse kuitenkin vierastan tällaisia laitteita. Haluaisin siis meille jonkin perussitterin.

Moni on kehunut kollaasissa olevaa Babybjörn Balance -sitteriä, mutta sen korkea hinta hieman mietityttää. Olen kuullut sitä sanottavan muun muassa ergonomiseksi ja lapsen kehitystä tukevaksi, mutta onkohan juuri näin. Ajaisiko esimerkiksi paljon edullisempi Carena babysitteri saman asian? Monien sittereiden kohdalla on ilmoitettu vauvan iäksi 0-6 kk, mutta Babybjörnin sitteri kestäisi hieman painavampaakin lasta. Olen kuitenkin kuullut kokemuksia, että vauva ei enää viihtyisi sitterissä kun alkaa liikkua ja nousta istumaan. 

Rätt Start Pingu sitteri näyttää ihanalta, kuten myös Cosatto Hoop Bouncer  (ihan perussitteri ilman erityisiä toimintoja) ja vähän "hienompi" malli Cosatto Bobbin Rocker Knit Wits (mm. selkänojan säätö, värinä- ja musiikkitoiminto). Tämä viimeisin miellyttää ehkä silmääni kaikista eniten, mutta en tiedä onko sen päällinen irrotettava ja pestävissä.

Haluaisin ainakin, että sitterissä olisi pestävä päällinen, selkänojan säätö ja ehkäpä jonkinlainen keinumismahdollisuus, unohtamatta tietenkään kohtalaista hintaa. Irrotettavasta lelukaaresta tulee lisäpisteitä. Ja saattaapa värikäs ulkonäkökin olla plussaa. Haluaisin myös että sitteri olisi suht helppo ottaa mukaan esimerkiksi mummolaan. Täytyy vielä tutkia tarkemmin täyttääkö yksikään kollaasin sittereistä näitä huimia kriteerejäni.

Onko teidän vauvoilla ollut sitteriä, tai oletteko ajatelleet hankkia sellaista? Turhaa vai tarpeellista? Myöskin vinkkejä hyvistä sittereistä otetaan vastaan! :)

Rakenneultra

Meillä oli maanantaina viimein se kauan odotettu rakenneultra. Raskausviikkoja oli ultrapäivänä jo hurjat 21+3. Nukuin edellisen yön suht hyvin mutta aamulla alkoi kauhea jännittäminen. Onneksi ultra oli jo klo 9 niin en ehtinyt kovin kauaa jännittää. Lähdin jo kahdeksan jälkeen hakemaan miehen töistä ja mentiin sairaalalle. Ajomatka oli ihan kamala. Mulla jännitti niin paljon, että ajelin ihan epäloogisia reittejä, sammutin autoa risteyksiin ja hyvä etten melkein vaihtanut kaistaa rekan alle.

Lopulta saavuttiin ehjinä perille, löydettiin autollekin parkkipaikka ja päästiin istumaan ja odottamaan äippäpolille. Ajat oli myöhässä ainakin 20 minuuttia mutta lopulta meidätkin kutsuttiin huoneeseen. Kätilö oli tällä kertaa eri kuin nt-ultrassa. Itse ultrasta en muista paljoakaan koska mulla jännitti niin paljon. Muistan ainoastaan sen, että vauvalla oli alussa jalat ristissä, ja hän oli siellä pää ylöspäin :) Mitkään mitat ei jäänyt mieleen, enkä muista kertoiko kätilö edes niitä. Kyllä hän kuitenkin koko ajan kertoi mitä kohtaa ultrasi, ja mun mielestä hän taisi useamman kerran mainita että kaikki näytti ihan hyvältä. Ultraamisessa kesti kuitenkin melkein tunti, koska kätilö ei vauvan asennosta johtuen meinannut millään saada kuvaa jostain kohtaa sydämestä. Kätilö joutui ihan kunnolla heiluttamaan vatsaa jos vauva vaikka kääntyisi. Kokeiltiin myös ultrata niin että makoilin kyljellään mutta mikään ei meinannut auttaa. Lopulta kätilö sai kuitenkin kuvan otettua ja alkoi lopettelemaan. Painoarvioksi tuli 432 g. Vauva vastasi viikkoja 21+6 eli kasvoi muutaman päivän edellä. Lapsivettä oli normaalisti, ja istukka sijaitsee etuseinässä.

Lopussa kätilö kysyi vielä "onko jotain kysyttävää?" Kysyinkin sitten, että näkyisiköhän siellä kumpi tämä vauva on. Kätilö ultrasi vauvan jalkoväliä, eikä siellä kuulemma näkynyt mitään poikaan viittaavaa. Kätilö oli myös näkevinään vauvan klitoriksen, ja kuulemma jos hänen täytyisi veikata niin tyttöä meillä odotetaan ♥ Mies kysyi lopussa vielä että näyttihän kaikki varmasti olevan kunnossa. Kätilö vastasi, että eihän ultrissa välttämättä nähdä kaikkea, mutta kaikki näyttäisi olevan juuri niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin olla :)

Kuvat Kappahl

Vaikka mies toivoikin poikaa, ja itselläni oli myös sellainen tunne, että vauva olisi poika, tuntuu tämä tyttöveikkaus ihanalta. Aluksi ehkä hieman toivoinkin tyttöä, mutta jossain vaiheessa sitä alkoi toivoa vain tervettä lasta. Toivottavasti saan nyt terveen tyttövauvan ♥ Vaatekaappiin on jo ehditty hamstrata aika paljonkin tytön vaatteita tämän viikon aikana, ei tosin valitettavasti mitään tuosta kollaasista. Olen kuullut, että joskus tyttöveikkaus on ollutkin poika, mutta ei meidän maailma kaadu vaikka tämä tyttö osoittautuisikin lopulta pojaksi, ehkä saatettais vaan joutua taas pari minuuttia sulattelemaan uutista :D Ehkä pakkaan sairaalakassiin sitten vaaleanpunaiset vaatteet tytölle, mutta myös hieman neutraalimman asun pojan varalta.

Pikakuulumiset rakenneultrasta

Kirjoitan nyt nopeasti pikakuulumisia rakenneultran jälkeen. Rakenteissa ja mitoissa ei ollut kätilön mukaan moitittavaa. Kaiken pitäisi siis olla hyvin.

Kätilö oli koko ajan aika varovainen sanoissaan, mutta niin kai heidän kuuluukin olla. Saatiin myös sukupuoliveikkaus, jota ei tosin olla vielä kerrottu muille ku mun isälle. Mietitään vielä että kerrotaanko sukupuolta ollenkaan muille kuin perheillemme, joten pidän sen täälläkin salassa ainakin vielä hetken ;)

Nyt alan leipomaan joulutorttuja, ja aloittelen kokkailua, että mies saa nopeasti ruokaa sitten kun joskus tulee töistä kotiin. Illalla varmaan kahvitellaankin sitten pienimuotoisesti mun synttäreiden kunniaksi ja syödään kakkua :)

Paras synttärilahja on se kun saa kuulla, että omalla ihanalla vauvalla on kaikki hyvin ♥

Neuvola 20+3 ja yksi uusi hankinta

Maanantaina meillä oli taas neuvola. Mentiin tälläkin kertaa yhdessä sinne. Mies ei taaskaan meinannut viihtyä ihan kokonaista tuntia, joka meillä siellä kesti, mutta silti hän on nyt kaksi kertaa rohkeasti raahautunut mukaan :)

Raskausviikko: 20+3 (16+3)

Painonlisäys edellisestä neuvolasta: 2 kg, 500 g/vko

Painonlisäys raskauden alusta: 5.5 kg

Verenpaine: 125/69 p. 74 (127/70 p. 76)

Hemoglobiini: 135 (147)

Vauvan syke: 150-160 eli keskimäärin 155 (160)

Liikkeet: ++ (+)

Neuvolassa kaikki meni ihan hyvin. Saatiin esitteitä kelan tukijuttuja varten, ja neukkutäti aikoi postittaa sen jonkun todistuksen ilmeisesti kun 22 raskausviikkoa viikkoa tulee täyteen. Paino oli noussut sopivasti. Tosin veikkaan että painoa olisi ollut ihan vähän enemmän jos olisin juonut normaalisti vettä edellisenä ja sinä päivänä. Mutta jostain syystä olin unohtanut juoda. Verenpaineet oli hyvät, samoin hemoglobiini. Lisärautaa ei siis tarvi vieläkään. Vauvan syke vaihteli välillä 150-160, ollen siis keskimääräisesti 155. Pikkuinen taisi olla hereillä ja liikkui :) Vauva on alkanut viimeisen viikon aikana liikkua ja potkia tosi paljon. Liikkeistäkin siis kaksi plussaa eli normaalia. Pissanäytteen annoin nyt ensimmäistä kertaa, ja siinä proteiini oli ilmeisesti hieman plussalla, mutta se kai saattaa johtua vain vähäisestä vedenjuonnista. Sain myös lähetteen sokerirasitustestiin, joka on sitten viikoilla 24-28. Jospa sen hoitaisi sitten mahdollisimman nopeasti alta pois.

Keskusteltiin hieman myös meidän parisuhteesta, tässä kun on ollut vähän riitoja. Mutta kaikki on menossa koko ajan parempaan suuntaan. Mies kiukuttelee välillä, mutta niin kai teen minä itsekin. Minä kiukuttelen kun olen väsynyt tai jos joudun käyttämään koiran iltalenkillä. Mieskään ei ole väsyneenä tai stressaantuneena parhaimmillaan. Mutta kuten sanoin, suunta on parempaan. Ja melkein voisi sanoa että mitä siistimpi koti, sitä vähemmän riitoja. Täytyy siis pitää tavarat paikoillaan :)

Mies päätti taas hetkeksi aktivoitua vauvahankintojen kanssa, ja etsi meidän pikkuiselle tori.fi:stä pinnasängyn. Tottakai sain pinniksen hyväksyttäväksi ennen varsinaista hankintaa. Pinnasänky on Brion sellainen valkoinen ihan perus pinnasänky (malli taitaa olla One), ja se on noin vuoden vanha ja ollut kuulemma vain satunnaisesti käytössä. Mitään suurempia käytönjälkiä sängyssä ei näkynyt ja se lähtikin meille muutamalla kympillä. Kriteereinä pinnasänkyä valittaessa minulla oli se, että pohjan saa ainakin kahteen tasoon, ja tuonhan saa! Laitaa ei saa laskettua, mutta se ei minusta ollut niin tärkeää.

Millä aikataululla te muut olette hankkineet vauvatarvikkeita? Aluksi tuntui, että oli aivan liian aikaista kaikille hankinnoille. Nyt aletaan kuitenkin olla jo sellaisilla viikoilla, että ehkä tässä uskaltaa jo alkaa ostella enemmänkin. Haluaisin että meillä olisi kaikki ajoissa valmiina, ettei tarvitsisi sitten viime hetkillä enää hankkia vaippoja tai korviketta kummempaa :) Tänään on kuitenkin "onneksi" vasta rv 20+6 eli aikaa on vielä!

Vauvanvaatepohdintoja

Olen miettinyt paljon että minkä kokoisia ja minkälaisia vaatteita haluaisin pikkuiselle hankkia. Minusta on tulossa nyt ensimmäistä kertaa äiti, eikä minulla ole oikeastaan paljoakaan tietoa minkä kokoinen vauva on minkäkin ikäisenä, minkälaisissa vaatteissa vauvat viihtyvät, ja millaiset vaatteet olisi mahdollisimman käytännöllisiä. Tätä sivua olenkin nyt raskauden aikana lukenut useampaan kertaan.

Ehkä tulen näin aluksi hankkimaan jonkinverran kietaisumallisia bodyja (ja sellaisia joissa hihat voidaan kääntää tumpuiksi), puolipotkuhousuja ja unihaalareita koossa 50 ja hieman enemmän sitten erilaisia ylä- ja alaosia koossa 56. Ehkä näillä pääsisi jo alkuun vauvan pukemisessa. Muita vaatteita ja suurempia kokoja ehtii varmasti hankkia myös vauvan syntymän jälkeen. Silloin ainakin viimeistään tiedetään vauvan sukupuolikin.

Lähtökohtana vauvan vaatteiden hankinnassa olen nyt pitänyt sitä, että ostan mahdollisimman paljon käytettynä. Pienet koot ovat kuulemma niin lyhyen aikaa käytössä, ettei niihin ole järkeä laittaa kovin paljoa rahaa. Eikä sitä rahaa muutenkaan ole tällaisella pienipalkkaisella paljoa ylimääräistä. Oman paikkakuntani kirpputoreilla on mielestäni aika heikosti hyväkuntoisia vauvanvaatteita myytävänä, joten seurailen aika paljon facebook-kirpparia ja huutonettiä. 

Seikkailin yhtenä päivänä KappAhlin netissä vauvanvaatteita katselemassa. Löysinkin sieltä vaikka mitä ihanaa, jotka voisin meidän pikkuiselle hankkia. Kokosin kollaasiin ne minun mielestä kaikista ihanimmat.

Kuvat KappAhl

Sydämellä merkityt legginsit kävinkin jo ostamassa pikkuiselle. Rakastuin niihin ensinäkemältä. Valitsin kokoa 68, koska housut vaikuttivat tosi kapeilta. Lahkeita kääntämällä voidaan ottaa nuo varmasti jo aiemminkin käyttöön. Ja mielessä kävi myös että jos meidän vauva onkin pulleampi tapaus niin saattavat päästä käyttöön hyvinkin aikaisin. Ja ovatpa sitten luultavasti vähän pidempään käytössä kuin esimerkiksi koot 50-56. Ostin myös vauvalle pipon, jossa on kuviona tuon vasemman yläkulman bodyn karhu.

Rakenneultra on viikon kuluttua ja olen myös alkanut miettiä, uskaltaakohan kätilön "sukupuoliveikkaukseen" luottaa, jos sellaista edes saadaan kuulla...

Jos teillä on jotain vinkkejä vastasyntyneen pukemiseen, niin mielelläni lukisin niitä! :) Onko tullut esimerkiksi hankittua jotain turhia vaatteita?

Puolivälin vatsa

Tässä vielä puolivälin vatsakuvaa rv 20+1. Kyllähän tästä vatsasta alkaa jo ihan selvästi näkyä että vauvaa odotellaan :)

Mulla ärsyttää nyt ihan hirveästi se kun lisään bloggerin kautta kuvia niin aina niiden laatu huononee tosi paljon. Pienennän kuvat ennen kuin lisään ne blogiin ja käytän sitten alkuperäistä kokoa, jolloin bloggerin ei pitäisi itse pienentää kuvia, mutta silti kuvat ovat paljon rakeisempia kuin koneella. Siksi tätä postausta koristaa vain tuo yksi kuva.

Sukulaiset ja työkaverit ovat kyselleet että onko mulle tullut paljon painoa nyt raskauden aikana. En ole käynyt vaa'alla hetkeen joten tarkkaa lukemaa en osaa sanoa, mutta onhan sitä painoa tullut varmaankin lähemmäs 6 kiloa. Huomenna on taas neuvola. Toivottavasti ei tule painosta kovin paljon saarnaa. Ahdistaa jo valmiiksi tämä levenevä takapuoli. Alkuraskaudessa olin hieman huolissaan siitä miten tulen suhtautumaan kasvavaan vatsaan. Tällä hetkellä vatsankasvu ei enää huoleta, vaan se on jopa aika ihanaa kun tietää että vauvakin siellä kasvaa :)

Puoliväli!

Nyt ollaan jo raskauden puolivälissä! Tai itse asiassa tämä 20+0 oli jo eilen mutta en millään ehtinyt postailemaan. Oli eilen tarkoitus ottaa vatsastakin kuva puolivälin kunniaksi mutta en millään ehtinyt. Tänään on vapaapäivä joten voisin nuiden kamalien kännykkäkuvien sijaan ottaa ihan kunnon kamerallakin kuvia :)

Tämä viikko on mennyt lähinnä vakuutusasioita hoitaessa ja töissä. Päätettiin ottaa vauvalle vakuutus ja kilpailutettiinkin sitten kaikki meidän vakuutukset ja päädyttiin vaihtamaan vakuutusyhtiötä. Nyt pitäisi sitten olla nekin asiat kunnossa.

Vauvalla taisi olla äsken aamujumppa meneillään tuolla. Vauvan liikkeet tuntuu jotenkin tosi oudolta, mutta samaan aikaan myös ihanalta. Tosi hassua että vatsassa on jotain joka voi heittää siellä kuperkeikkaa, ja yhtä hassulta se myös tuntuu. Vauvalla taitaa olla välillä rauhallisempia päiviä, ja välillä liikkeitä tuntuu monta kertaa päivässä. Tänään on ihan selvästi vilkkaampi päivä. Mies ei ole vielä tuntenut liikkeitä kädellä mutta eiköhän sekin tapahdu ihan tässä lähiaikoina :)

Palaan illalla tai viimeistään huomenna puolivälin masukuvien kanssa!

Ensimmäinen potku

Taisin juuri tuntea ensimmäisen pienen potkun tuolla alavatsalla <3 Aiemmin oon tuntenu vain harvakseltaan pientä kuplimista, ja oon ollut aina hieman epävarma että onkohan kyse liikkeistä vai ei. Mutta tuo äskeinen ei kyllä voinut olla muuta kuin vauvan tönäisy :)

Tänään on rv 19+3. Enää vain muutamia päiviä puoliväliin, viikko seuraavaan neuvolaan ja kaksi viikkoa rakenneultraan.

Mulla on ollu nyt viikonloppuna taas tavallista enemmän vihlovia ja nipisteleviä kipuja alavatsalla ja jossain tuolla syvemmällä. Toivottavasti kyse ei ole tälläkään kertaa mistään vakavasta. Eilen kuuntelin dopplerilla vauvan sydänääniä eli ainakin siellä elossa ollaan. Ehkä tää on taas vain kohdun kasvukipuja, eikös se vauva kuitenkin kasva näillä viikoilla aikamoista vauhtia?

Näin muuten yhtenä yönä unta että käytiin ultrassa ja saatiin tietää että meidän vauva on tyttö. Oon nähny aiemminki unta vauvasta ja esimerkiksi imettämisestä, mutta vauvan sukupuoli ei oo aiemmin tullut unissa esille. Mulla on kuitenkin ollut ihan poikafiilikset jo pidemmän aikaa, joten saa nähdä miten käy. Mutta vielä tarvis kaksi viikkoa odotella :)

Testasin nyt muuten ensimmäistä kertaa postaamista kännykällä. Saa nähdä jos tällaisia pieniä pikapostauksia tulisi tehtyä useamminkin :)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pienelle pientä

Innostuin tänään vihdoinkin kuvailemaan joitain niistä ihanan pienistä vaatteista, joita ollaan meidän vauvalle hankittu. Ollaan tähän mennessä ostettu vauvalle vain muutama vaate uutena kaupasta. Jonkin verran ollaan sitten ostettu hyväkuntoisia vaatteita huuto.netistä ja facebookin kirpparilta, ja jokunen viikko sitten saatiin yllättäen miehen kummipojalta tosi iso kassillinen vaatteita koossa 50-70. Meidän lähipiirissä ei oikeastaan ole muita pieniä kuin miehen kummipoika, joten ajattelin että ihan kauheasti emme tule vaatteita saamaan mistään. Mutta niinhän siinä kävi, että jo ennen raskauden puoliväliä meidän pikkuisella on jo varsin kattava vaatekaappi, ja kiitokset tästä kuuluu siis miehen sukulaisille :)

Ihan ensimmäinen vaate, jonka vauvalle ostin, oli tämä niin suloinen h&m:n nallehaalari. Ostin haalarin jo muistaakseni 11. viikolla. Se on kokoa 56, ja luultavasti tullaan käyttämään tätä sitten huhtikuussa kun tuodaan vauva kotiin <3

Näihin seuraaviin bodyihin taas ihastuin jossain blogissa. Niitä ei enää ollut myynnissä kaupoissa, joten aloinkin etsiä vastaavia huuto.netistä. Samalla viikolla löysinkin jo kyseiset bodyt uusina huuto.netistä ja huusin ne itselleni. Hinnat ja postikulutkin jäivät hieman alle sen, mitä uudet olisivat maksaneet kaupassa. Nämä ovat molemmat kokoa 62. Eivät pääse ihan sairaalakassiin mutta näille tulee varmasti käyttöä sitten kun vauva vähän kasvaa :)

Pikkuisen vaatevarasto on värimaailmaltaan luonnollisesti hieman poikamainen, kun toiselta pojalta on suurin osa vaatteista saatu. Mutta eiköhän näitä kaikkia tule silti käytettyä, vaikka sieltä tyttö sattuisikin tulemaan. Pitäisi jossain vaiheessa vielä katsoa vaatteiden kokoja läpi, ja laskea minkä verran mitäkin kokoja löytyy. Tällä hetkellä meillä ei esimerkiksi ole kuin muutama body kokoa 50-56, ja haluaisin vielä ainakin muutaman pienen lisää. Kaikki sanovat, että ihan pienimpiä vaatteita ei kannata ostaa kovin paljoa, koska niiden käyttöaika on niin lyhyt, mutta minä haluaisin pukea vauvalleni sopivan kokoisia vaatteita. Luultavasti en tule ostamaan kovinkaan paljoa kokoa 50, mutta jonkin verran kokoa 56 voisin ainakin ostaa. Tein nyt kuitenkin miehelle lupauksen, että seuraavat vauvanvaatteet hankitaan vasta rakenneultran jälkeen, kun silloin toivottavasti tiedetään tuleeko meille tyttö vai poika :)

Täällä taas!

Edellisestä postauksesta on taas päässyt vierähtämään ihan liikaa aikaa. Minun piti tulla kirjoittamaan kuulumisia viimeistään kolmannen neuvolakäynnin jälkeen, mutta jotenkin se sitten jäi, kun on ollut kaikenlaista tekemistä ja vaikeuksia löytää sellaista omaa aikaa, jolloin saisin ihan rauhassa keskittyä kirjoittamiseen :) Nyt innostuin kuitenkin taas kirjoittamaan, kun minua jo ihan kommentillakin lähestyttiin ja kirjoituksiani kaipailtiin. Tuli jotenkin hyvä mieli, kiitokset siis anonyymille :)

Edellisessä postauksessa kerroin niistä ihmeellisistä kivuista, joita tunsin jossain tuolla sisällä, kohdun suulla ehkäpä. Kävin antamassa pissanäytteitä ja kaikki oli ihan kunnossa. Pääsin myös käymään lääkärillä, joka tarkisti kohdunsuun tilanteen (kiinni ja kiinteä kuten aiemminkin). Minulta otettiin myös streptokokkinäyte. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt, eli kaikki oli ihan niin kuin kuuluukin. Kivut jatkuivatkin vielä vähän aikaa, mutta ovat nyt kuitenkin vähentyneet huomattavasti.

Marraskuun alussa kävin jo kolmannen kerran neuvolassa (rv 16+3) ja mies oli ensimmäistä kertaa mukana. Saa nähdä tuleeko seuraavalla kerralla, mulle jäi vähän sellainen mielikuva ettei tuo oikeen viihtynyt :D Painonnousu viikkoa kohden oli ollut nyt vähän suurempaa, mutta vissiin kuitenkin vielä ihan ok. Tuo viime kerran paino oli kuitenkin iltapäiväpaino, kun taas aiemmat punnitukset on tehty aamuisin, jolloin en ole vielä ehtinyt syödä niin paljoa. Ja vatsan toimintakin tuntuu vaikuttavan painoon tosi paljon. Jos vatsa ei ole toiminut kunnolla niin ihan luonnollisesti se painokin on vähän suurempi.

Tässä vielä nuita viime neuvolakäynnin mittoja (suluissa edellisen kerran arvo)

Raskausviikko: 16+3 (12+5)
Painonlisäys edellisestä neuvolasta: 2.25 kg, 606 g/vko (290 g/vko)
Painonlisäys raskauden alusta: 3.5 kg
Verenpaine: 127/70 p. 76  (120/67 p.70)
Hemoglobiini: 147 (125)
Vauvan syke: 160 (-)
Liikkeet: +

Vauvan liikkeitä olin tuntenut ennen tuota neuvolakäyntiä vain todella vähän, enkä tietenkään voinut olla edes satavarma olivatko ne liikkeitä, mutta silti terveydenhoitaja tuon plussan neuvolakorttiin laittoi. Eikä niitä liikkeitä ole vieläkään ollut kovin paljoa, mutta eiköhän niidenkin aika vielä tule (yritän olla kärsivällinen). Tällaista kirjoittelin kuitenkin facebookin vauvaryhmään viime viikon torstaina: "Saatoin ehkä tuntea eilen illalla meidän pikkuisen liikkeitä tuolla <3 mies oli sitä mieltä että vauvahan nukkuu, mutta eihän puoli kymmenen illalla ole yhtään huono aika pienille liikkeille <3 tänään on jo rv 17+6! Luulen että tunsin myös tiistaina jotain pientä. Mua on jotenki huvittanu puheet perhosten siipien kosketuksesta koska aattelin että eihän se siltä voi tuntua. Mut jotain tosi hentoa se oli <3 voi kun nää tästä jo voimistuis!"

Nyt jos palattaisiin kuitenkin tähän päivään eli menossa on jo rv 18+4! Jotenkin tosi hurjaa, että 1,5 viikkoa ja ollaan jo raskauden puolivälissä. Rakenneultraankaan ei ole enää kuin 2 viikkoa ja 6 päivää. Liikkeitä ei vieläkään tunnu kovin paljoa, mutta kuten jo sanoin, ei kai tässä auta kuin odotella :)

Tässäpä vielä kuvaa vatsasta tältä päivältä:

Rv 18+4

Kokoa alkaa jo olemaan. Onhan tuossa toki sitä kuuluisaa läskiäkin mutta ehkä vauvakin tekee osansa :)

Mulla on ollut tänään vapaapäivä töistä, mutta tunnin päästä pitäis olla luennolla. Oon tänään kasaillut meidän uutta senkkiä, joka ostettiin olohuoneeseen. Kävin myös ostamassa facebookin kirpparilla myynnissä olleen kaukalolämpöpussin meidän pikkuiselle. Ajatuksissa on että kuvailisin tänne blogiin ainakin joitain vauvahankintoja, joita ollaan jo tehty. Ja jotain tulevia hankintojakin on suunniteltu ja niistäkin voisin tehdä postausta. Kiinnostaako tällaiset jutut? :) Saa myös kertoa jos on jotain erityistä mistä haluaisitte lukea.

Rv 14+5

Taas tuo aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Alle kahden viikon päästä on jo seuraava neuvola! Kahden viikon kuluttua pääsen myös ravitsemusterapeutille, eikä rakenneultraankaan ole enää kuin noin 6 viikkoa!

Tilasin vähän aikaa sitten Ilofantista itselle AngelSounds -kotidopplerin, ja muutaman kerran kokeilujen jälkeen onnistuin viimein rv 14+0 kuulemaan meidän pikkuisen sydänäänet! Pari kertaa olen sen jälkeen ääniä kuunnellut ja mitä pidemmälle tässä raskaudessa mennään, sitä helpommin se syke tuntuu sieltä löytyvän.

Musta myös tuntuu, että saatoin maanantai-iltana (rv 14+3) tuntea tuolla alavatsalla sellaisen ihan pienen hipaisun. Voi tietysti olla että kuvittelinkin. Mutta se tuntui vähän sellaiselta kuplalta, ja tuolla tosi alhaalla. Ja se tuntui ihan eriltä kuin mikään vatsan oma kupliminen. Se tuntui kyllä ihan ihmeelliseltä, ja hämmentyneenä meninkin kertomaan miehelle että taisin tuntea vauvan liikkeen :)

Mun pahoinvointi on taas vähän helpottanut, mutta väsymystä on edelleen. Tai sitten olen vain laiskistunut ihan täysin. Ruokahalu on edelleen kadoksissa, eikä mulla tee mitään makeaakaan kovin mieli, mutta sehän on ihan hyvä vaan. Mulla oli alkuraskaudessa aika paljon nipistelyjä ja vihlomista alavatsalla ja jossain tuolla syvällä sisällä. Lääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja epäilivät kivun liittyvän kohdun kasvuun ja kipu vähenikin sitten jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin alkanut taas tuntea ikävää kipua, ja nimenomaan jossain tuolla sisällä.

On ollut vaikea selittää kipua kenellekään koska en oikeastaan edes tiedä missä se on. Kipu ei tunnu alavatsalla eikä nivusissa, vaan itse paikantaisin kivun ehkä jonnekin kohdun suulle. Enkä tiedä voiko kipu edes tulla sieltä. Edellisellä lääkärikäynnillä tarkistettiin kohdunsuu ja kaikki oli siellä kunnossa. Mutta silti mulla sattuu. Kipua ei ole ihan koko ajan, mutta pitkin päivää kyllä, ja yölläkin. Kipu aaltoilee ja välillä saattaa olla sellaista "sykkimistä" jolloin näitä lyhyitä kipuaaltoja tulee muutaman sekunnin välein. Sitten saattaa taas mennä ainakin tunti etten tunne mitään. Kipu ei ole niin voimakasta etten voisi olla, mutta tosi ikävää kyllä. Olisi paljon helpompi sietää tätäkin, jos tietäisin varmasti että tämä on ihan normaalia. Neuvolassakaan eivät osanneet varmaksi sanoa. Kävinkin taas antamassa pissanäytteitä ja tuloksia saan huomenna.

Olen muuten alkanut pikkuhiljaa tehdä vauvanvaateostoksiakin! Tällä hetkellä olen hurahtanut etsimään hyväkuntoisia käytettyjä vauvanvaatteita netistä ja jotain ostojakin on tullut tehtyä. Ehkäpä esittelen niitä joku päivä ihan omassa postauksessaan. Ja ollaan me hankittu jotain vähän isompaakin jo, mutta näytän senkin vähän myöhemmin ;) Miehen mielestä olen liian ajoissa näiden vaatteiden kanssa, mutta minusta on ihana alkaa vähitellen kasvattaa pienen vaatevarastoa, ettei tarvi kerralla sitten yrittää etsiä kaikkea mitä tarvitsee :)

Sellaista tänne lumisateen keskelle tällä kertaa!

2. neuvola, lääkärikäynti ja masukuvaa

Taas on aikaa päässyt vierähtämään edellisestä tekstistä. Tuntuu että aika kuluu nyt muutenkin tosi nopeaa. Tai sitten on ollut vaan paljon tekemistä. Tuntuu että tuo niskaturvotusultra oli ihan vasta mutta siitähän on jo yli viikko. Yhdistelmäseulan tuloskin osoittautui ihan normaaliksi, joten sitäkään ei tarvitse enää miettiä.

Viime viikolla oli toinen neuvola ja ensimmäinen lääkärikäynti. Neuvolassa kyseltiin kuulumisia, punnittiin minut ja mitattiin verenpaine ja hemoglobiini. Sydänääniä ei tällä kertaa edes yritetty kuunnella koska heti neuvolan jälkeen olin menossa lääkärikäynnille ja lääkäri ultraa. Lääkärissä tosiaan minulle yllätyksenä ultrattiinkin. Jos olisin tiennyt niin olisin pyytänyt miehenkin mukaan. Mutta eihän siitä ollut kulunut viikkoakaan kun olimme viimeksi nähneet pikkuisen, joten ehkä se ei nyt ollut niin vakavaa. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.

Tässäpä vielä mittoja (suluissa edellisen kerran arvo):

Raskausviikko: 12+5 (8+3)
Painonlisäys: 1,25 kg, 290 g/vko
Verenpaine: 120/67 p.70 (122/63 p.63)
Hemoglobiini: 125 (133)

Tässä vielä vauvan crl kehitystä

rv 7+0: 0,93 cm
rv 9+6: 33 mm
rv 12+0: 54.4 mm, nt 1.3mm
rv 12+5: 62,8 mm

Tänään on sitten menossa jo rv 13+4 eli nyt voi varmaankin jo sanoa että ollaan toisella kolmanneksella. Alkuraskauden oireista pahoinvointi oli jo hetken aikaa poissa tai sitä ilmeni vain jos ruokailujen välit venyivät tosi pitkiksi, mutta nyt se on viime päivinä palannut taas kuvioihin. Mitään ruokia ei tee oikein mieli syödä. Alavatsakipuja ei ole enää välttämättä edes joka päivä ja nipistelyäkin vähemmän kuin aiemmin. Sen sijaan äkkinäisissä liikkeissä, kuten sängystä jos nousee väärin tai aivastaa tosi kovaa, saattaa tuntua toispuoleisesti pientä vihlontaa alavatsalla.

Selkävaivat ovat lisääntyneet sitten aika huomattavasti. Alaselkä kipeytyy tosi herkästi, kuten myös SI-nivelet. Myös selän pitkät lihakset kipeytyvät herkästi sekä töissä että nukkuessa. Nukkumiseen on vaikea löytää hyvää asentoa ja sitä täytyykin vaihtaa monta kertaa yössä. Pahimmillaan vähänkin huono asento esim sohvalla makoillessa tai istuessa saattaa kipeyttää ihan koko selän. Saa nähdä mitä kaikkea tämä raskaus tuo vielä tullessaan jos nyt jo meinaa olla hieman vaikeaa.

EDIT: Jotain hyvää sentään, en omasta mielestäni enää röyhtäile niin paljon kuin muistaakseni viikolla 8-10. Se oli jotain ihan kamalaa. Mutta ilmavaivoja löytyy sitten :D

Tässä loppuksi vielä kuvaa vatsankasvusta:

Tuo vatsa alkaa näyttää jo aika hurjalta vai mitä? :D Molemmat kuvat on vielä otettu aamulla kun turvotuskin on minimissään. Saa nähdä minkälainen norsu olen sitten puolen vuoden päästä...

Nt-ultra

Perjantaina meillä oli se kauan odotettu ultra, jossa mitattiin pikkuisen niskaturvotusta. Mua pelotti ultra ihan kauheasti, ja olin mielessäni jo hieman ajatellut sitäkin vaihtoehtoa, että pikkuisella ei kaikki olisikaan hyvin. Onneksi pelkoni eivät kuitenkaan osoittautuneet todeksi ja kaikki näytti juuri siltä kuin kuuluukin.

Rv:t 12+0
Crl: 54.4 mm
Nt: 1.3 mm
La pysyi samana eli 18.4.2013

Meidän ihana pikkuinen vastasi täysin viikkoja, ja niskaturvotuskin oli normaali. Pituutta hänelle oli kertynyt jo melkein 5,5 cm ;) Ultran tehnyt kätilö oli todella mukava ja kertoi tarkasti mitä kaikkea siellä näkyi. Pikkuisen nenäluu oli selkeä, kaikki kädet ja jalat oli olemassa ja päässä näkyi perhosmaiset aivot.

Rv 12+0

Oli jotain aivan ihanaa nähdä oma pieni, jolla oli kaikki hyvin. Nyt sitten odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Kätilö selosti minulle ensimmäistä kertaa jotenkin ymmärrettävästi mitä tämä yhdistelmäseula tarkoittaa. Jos ymmärsin oikein niin niskaturvotusta, verikokeiden tuloksia ja äidin tietoja "yhdistelemällä" saadaan lasketuksi jonkinlainen suhdeluku, joka sitten kertoo todennäköisyyden tiettyihin poikkeamiin. Olen nyt kuitenkin melko turvallisin mielin enkä jaksa stressata tästä asiasta. Nyt yritän vain nauttia tästä raskaudesta kun pahoinvointikin on alkanut pikkuhiljaa helpottaa :)

Vatsankasvua rv 11+5

Otin tänään pitkästä aikaa kuvaa vatsanseudusta. Tai onhan niitä kuvia tullut räpsittyä aina välillä mutta tähän asti maha on mielestäni näyttänyt lähinnä lihavalta. Nyt se alkaa kuitenkin ehkä omaankin silmään näyttää vähän vauvavatsalta. Vielä aamulla vannoin lihavuuteen, mutta facebookin vauvaryhmän jäsenten mukaan se näyttää jo ihan selkeästi vauvamasulta. Uskotaan siis siihen!

Rv 4+3 ja rv 11+5

Mies lähti eilen aamulla Helsinkiin koulutukseen. Täällä ollaan siis yksin kotona muutama päivä. Pieni ikävä meinaa kyllä nyt jo vaivata. Mutta toisaalta on ollut ihan mukavaa olla pitkästä aikaa ihan itsekseen. Tein itselle hyvää kanasalaattia, katselin illan telkkaria ja nautiskelin omasta rauhasta. Mun piti lukea tenttiin mutta ei siitä tullut mitään. Tämäkin aamu piti käyttää opiskeluun mutta sen sijaan teinkin itselle siivouslistan. Mies on sanonut että paras hänen saama lahja on tähän mennessä ollut se kun hänen viime syntymäpäivänään olin siivonnut. Ajattelin siis ilahduttaa miestä siivoamalla kodin, vaikka synttäreitä ei tällä kertaa olekaan.

Perjantaina mennään niskaturvotus-ultraan. Mulla jännittää se jotenki tosi paljon. Pelottaa, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Oltiin nimittäin lauantaina kävelyllä eikä oltu kävelty ku ehkä puoli kilometriä ja yhtäkkiä mun alavatsalla tuntu aika isolla alueella sellanen tosi kivulias vähän kuin vatsakramppi. Kipua kesti vähän aikaa ja se helpotti sen verran että sain jatkettua matkaa. Taapersin vaivalloisesti eteenpäin ja vähän ajan päästä tuli samanlainen kramppi mutta ei enää niin kivulias kuin tuo ensimmäinen. Mulle tuli heti mieleen, että sen oli pakko olla supistus. Mutta ei kai tässä vaiheessa kuuluisi vielä olla kivuliaita supistuksia?

Soitin eilen neuvolaan ja kysyin mistähän tuossa lauantain kivussa olisi voinut olla kyse. Terveydenhoitaja ei tietenkään osannut sanoa mitään varmaksi mutta sanoi että kyse voi olla ihan vaan kohdun kasvuun liittyvistä kivuista. Tai sitten joskus kyseessä voi olla spontaani keskenmeno. Keskenmenoon kuulemma liittyy kuitenkin yleensä vuotoja ja kipu on jatkuvaa. Tuo puhelu ei kyllä yhtään helpottanut mun oloa. 

Näitä tällaisia vatsakramppeja ei onneksi ole ollut lauantain jälkeen. On vain tuntunut sitä "tavallista" menkkamaista tunnetta alavatsalla ja nipistelyjä. Lisäksi selän SI-niveliä on vihlonut viime päivinä aika paljon, varsinkin vasemmalta puolelta. Ei mitkään nuista kivuista ole olleet erityisen kovia, vain sellaisia epämukavia. Epämukava kuvaa muutenkin aika hyvin mun oloa koko tämän raskauden ajalta. Pahoinvointi on sentään hieman helpottanut, tai ainakaan eilisen illan ja tämän aamun se on pysynyt poissa.

Yritän nyt kuitenkin ajatella, että kaikki on ihan hyvin, koska kivut eivät ole jatkuvia tai todella voimakkaita, eikä vuotojakaan ole ollut kuin sen yhden kerran, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että sikiö on elossa. 

Yhteistä aikaa

Edellisessä tekstissä harmittelin minun ja miehen olematonta yhteistä aikaa näiden arjen kiireiden keskellä. Lauantai-iltana päädyimmekin sitten keskustelemaan miehen kanssa tästä tilanteesta. Melkein sitä olisi jo pieneksi riidaksikin voinut kutsua, mutta jotain positiivista se sai kuitenkin aikaan. Sunnuntaina nimittäin vietettiin vihdoinkin sitä yhteistä aikaa. Mulla oli koko sunnuntain sen verran paha olo, etten pystynyt keskittymään lukemiseen, joten päädyin siirtämään tenttikirjan sivuun silläkin uhalla että tentti oli seuraavana päivänä. Suursiivoustakaan ei kannattanut tehdä sunnuntaina koska kaappiremontti jatkui vielä maanantaina, joten ehkä siksi sain viimeinkin sitä yhteistä aikaa.

Sunnuntain jälkeen ei ollakaan enää kinasteltu ihan niin paljon. Remonttikin saatiin valmiiksi, siivous vain puuttuu vielä. Tenttikin oli, ja se meni paremmin kuin kuvittelin, mutta en kyllä silti tiedä meneekö se läpi. Nyt en kuitenkaan mieti tuota tenttiä enää, vaan keskityn seuraavaan. Ehkä hieman uhkarohkeasti valitsin seuraavaksi tentiksi hieman isomman ja vaativamman kokonaisuuden. Aikaa olisi kuusi viikkoa, mutta aika tuntuu aina menevän ihan liian nopeasti, varsinkin kun materiaalia on tällä kertaa varmaan nelinkertaisesti edelliseen verrattuna.

Mulla on ollut viime aikoina hieman masentuneet fiilikset. Ehkä se on tämä syksy, joka saa mielen maahan. Ja jotenkin pelottaa se kun vartalo tulee muuttumaan raskauden aikana. Mutta voisin kirjoitella näistä asioista enemmän omassa postauksessa.

Nyt suuntaan kirjastoon hakemaan tenttikirjaa ja sen jälkeen iltaluennolle. Luennolla on muuten yksi kaveri, joka aloitti opinnot minun kanssa samaan aikaan silloin monta vuotta sitten. Täytyypä katsoa jos istuisin kerrankin jonkun tutun vieressä luennolla, enkä aina yksin.

Säikähdyksiä ja tasaviikko 10+0

Tämä viikko on ollut kaikin puolin tosi rankka. Olen viettänyt lähes 12 tuntisia päiviä poissa kotoa. Ensin on ollut koulua ja tenttiin lukemista kirjastolla, jonka jälkeen olen mennyt töihin iltavuoroon. Seuraava päivä on saattanut mennä toisin päin eli aamulla töihin ja illaksi luennolle. Kotona on vielä alettu tekemään kaappiremonttia eli kaikki vaatteet ja tavarat ovat vallanneet olohuoneen, ja uusien kaappien runkoja on pahveihin käärittyinä ympäri asuntoa.

Maanantaina oleva tenttikin lähestyy, enkä ole saanut luettua niin paljon kuin pitäisi. Mies jaksaa hokea: "Onhan sinulla ollut koko syksy aikaa". Onhan sitä aikaa ollut mutta täytyy myös muistaa että tämä alkuraskaus on ollut minulle rankkaa aikaa väsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Pelkästään neljästä työvuorosta selviäminen viikossa on ollut minulle jo saavutus.

Välillä tuntuu, että mies ei ymmärrä minua yhtään. Tällä hetkellä minusta ei ole kaikkeen siihen, mitä minulta odotetaan. Täytyy käydä töissä 3-4 kertaa viikossa, se on ihan tosiasiallinen pakko, että tulen toimeen. Lisäksi pitäisi jaksaa opiskella kuin höyryveturi. Syön myös kuulemma vähän liikaa herkkuja, vaikka tosiasiassa olen vähentänyt todella paljon siitä, mitä söin ennen raskautta. Ennen töissä saattoi helposti mennä pussillinen karkkia. Nykyään herkkuja ei edes tee kovin paljon mieli. Saatan syödä vähän karkkia pari kertaa viikossa mutta en sen enempää. Eskimopuikkoja saatan välillä syödä, koska jotenkin se kylmä syötävä helpottaa pahaa oloa. Hampurilaisia ja ranskalaisia on mennyt viime aikoina vähän aiempaa enemmän, koska välillä on tuntunut ettei mikään muu ruoka mene alas. 

Harrastan myös miehen mielestä liian vähän liikuntaa nykyään. Ja ihan suoraan myönnän, että en ole kaiken tämän lisäksi jaksanut enää lähteä kuntosalille. Kuntosali, johon minulla on jäsenyys, oli sitä paitsi uudistumisen takia kiinni 2,5 kuukautta ja avautui vasta viikko sitten. Syyskuun loppuun asti uutta salia ja ryhmäliikuntatunteja saisi testata ilmaiseksi, ennen kuin täytyy päättää jatkanko jäsenyyttäni, mutta voi olla että en ehdi sinne kertaakaan. (Minulla oli raskautumisen aikoihin kuukauden mittainen salikortti toiselle kuntosalille, mutta siellä käyminen sitten loppui kun pahoinvointi ja väsymys alkoi.)

Tämän lisäksi pitäisi jaksaa tehdä kotitöitä. Kotityöt ovat meidän taloudessa se pahin riitojen aiheuttaja. Ollaan kotitöiden suhteen miehen kanssa kuin yö ja päivä, ja meillä on ollut ihan todellisia haasteita tämän asian kanssa. Mies haluaisi, että kaikki olisi kokoajan ihan tiptop-kunnossa eli että eteisessä ei olisi koskaan hiekkaa eikä keittiön pöydällä mitään tavaroita, ja että kaikki olisi muutenkin kunnossa, aina. Minua taas ei haittaa jos sänky jää aamulla petaamatta tai jos keittiönpöydällä on opiskelupapereitani suurin piirtein yhdessä kasassa. Saatan myös syötyäni laittaa astiat tiskipöydälle, enkä välttämättä heti tiskikoneeseen. Enkä myöskään tiskaa kattilaa heti, jos olen juuri keittänyt siinä aamupuuron, vaan saatan tiskata sen vasta töiden jälkeen. Meillä on myös koira (tai se on oikeastaan minun koira), joka väkisinkin tuo hiekkaa sisälle. Mies huomaa samantien jokaisen hiekanmurusen, ja niitä pitää olla heti imuroimassa. Sitten riidellään siitä kumpi imuroi, ja samalla riidellään vähän siitä kuinka minä ja minun koira sotketaan ja minun kanssa eläminen on välillä niin vaikeaa.

Meillä on ihan selkeästi suuria erimielisyyksiä siitä, että missä tärkeysjärjestyksessä nämä kaikki asiat menevät. Minulle tärkeintä on vauva, opiskelut ja työt. Työt ovat ihan pakollisia, ja niin koen että opinnotkin ovat, jos meinaan ikinä saada itselleni kunnon koulutusta. Raskauspahoinvointiakaan on vaikea laittaa sivuun sen takia että pitäisi tehdä remonttia ja siivota. Sen jälkeen minun tärkeysjärjestyksessä tuleekin liikunta, remontti ja kotityöt, ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.

Miehelle taas tärkeintä tuntuu olevan hänen omat työt, oma kuntosalilla käynti, remontti ja kotityöt. Tuntuu, että hänen mielestä minulla on aikaa kärsiä pahoinvoinnista, opiskella ja harrastaa liikuntaa sitten kun remontti on ohi ja on tehty suursiivous (tämä siivous tehdään kuulemma lauantaina tai sunnuntaina, ja minullahan on lauantaina pitkä työpäivä, jonka jälkeen olen varmasti väsynyt, ja sunnuntain olen varannut tenttiin lukemiseen).

Jotkut saattaisivat sisällyttää tähän tärkeysjärjestykseen myös yhteisen laatuajan, mutta meillä sitä ei oikeastaan ole. Miehen mielestä tämä meidän yhteinen aika tulee sitten remontin, kotitöiden ja hänen oman kuntosalin jälkeen. Sitten onkin yleensä aika laittaa jo nukkumaan, koska mies menee aamulla aikaisin töihin ja hän tarvii paljon unta. Nykyään kun meillä menee aikataulut aika pahasti ristiin, haluaisin yrittää tehdä edes niistä pienistä yhteisistä hetkistä sitä laatuaikaa. Se on kuitenkin vaikeaa kun toisella asiat menevät eri järjestyksessä. Sellaisia hetkiä, kun pyykit on pesty, on imuroitu, salilta on välipäivä, ja kaikki muut hommat on tehty, on erittäin harvoin. Viimeksi vietimme yhteistä aikaa 1,5 viikkoa sitten kun miehellä oli vapaapäivä ja kävimme Amarillossa syömässä, kiertelemässä kaupungilla ja illalla vielä iltakävelyllä.

Nyt kun sain hiemaan purkaa pahaa mieltäni ja ahdistustani tänne, voisin palata otsikossa jo mainittuun säikähdykseen. Tulin keskiviikkona (rv 9+5) luentojen välissä käymään hetken kotona ja huomasin, että valkovuodon mukana oli tullut vähän kirkasta verta (ei ruskehtavaa). Neuvola oli jo kiinni, joten yritin soittaa päivystykseen ja kysyä, mistä tässä voisi olla kyse. Netistä löytyi lähes pelkästään keskenmenotarinoita, kun yritin etsiä tietoa vuodon mahdollisista syistä. Päivystyksessä eivät vastanneet puhelimeen, joten päätettiin lähteä käymään siellä. Sanoivatkin heti ilmoittautumisessa, että vuodosta ei tarvitse olla huolissaan, mutta koska minulla on ollut aika paljon kipujakin alavatsassa, kannattaisi minun keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta sairaslomasta, koska tarvin kuulemma lepoa. Mies oli mukana päivystyksessä, ja tulihan meille sielläkin riitaa siitä, että hänen olisi pitänyt olla kotona purkamassa vanhoja kaappeja pois, eikä jonottamassa päivystyksessä.

Yli kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärille, joka teki gynekologisen tutkimuksen. Vuoto tuli kuulemma kohdun suulta, ja sain lähetteen ultraan seuraavalle päivälle. Sairaslomasta ei puhuttu. Illalla vuotoa ei enää oikeastaan ollut, mutta seuraavan yön nukuin silti tosi huonosti, koska pelotti tosi paljon oliko meidän pikkuisella kaikki hyvin. Torstaiaamuna soitin sairaalaan, ja sain juuri ja juuri ultra-ajan torstaille (oli ensin laittamassa minulle aikaa vasta tälle päivälle, mutta sainkin sitten aikaisemman ajan, kun sanoin että lääkäri oli nimenomaan sanonut että pääsen sinne torstaina, kun olin sitä häneltä kysynyt).

Iltapäivällä pääsin ultraan (mies oli töissä), ja ultrassa paljastui, että meidän pienellä oli kuin olikin kaikki hyvin :) Syke löytyi ja kooltaan pieni vastasi viikkoja 10+1 (varhaisraskauden ultran mukaan eilen viikkoja oli 9+6). Itkuhan siellä sitten pääsi, kun oltiin jo ehditty säikähtää vuotoa pahemman kerran. Pikkuinen oli aika liikkuvainen tapaus, ja kesti hetken että mitat saatiin otettua. Pituutta löytyi hurjat 33.4 mm. Kuvasta erottui jo ihanasti pää, vartalo, käsi ja pienet jalat ♥

Tänään alkoikin sitten 11. raskausviikko. Enää pari viikkoa ja ollaan turvallisemmilla viikoilla keskenmenoriskiä ajatellen!

Kiirettä ja neuvolaa

Täällä on ollut hieman kiireistä viime aikoina. Viime postauksen jälkeen aika on kulunut pääasiassa pahoinvoinnin, opiskelujen ja töiden merkeissä. Pahoinvointi on hieman helpottanut ja sitä on pääasiassa näin aamuisin (kuten nytkin vähän). Alavatsakipuja on ollut jonkinverran mutta ne kuulemma johtuvat luultavasti siitä kun kohtu kasvaa. Mitään vuotoja ei ole ollut, ja kivutkin ovat aina ohimeneviä, joten ihan rauhallisin mielin ollaan toistaiseksi. Välillä näihin kipuihin saa kuitenkin lisätä vielä suolistoperäisiä vatsakipuja, joita minulla aina välillä on, joten olo on sellaisina hetkinä erittäin tukala.

Päätin kesällä, että syksyllä jatkan keskeneräisiä opintojani yliopistolla ja sekin on tuonut omat haasteensa arkeen. Lisäksi on tietysti ollut neljä työvuoroa viikossa. Väsymys on aikamoista välillä. Olen miettinyt työvuorojen vähentämistä kolmeen viikossa. Se tarkoittaisi, että rahaa tulisi vähemmän, eikä sitä saisi niin paljoa säästöön joka kuukausi. Kuukausittain olisi kuitenkin mukava saada rahaa säästöön vauvaa ja elämää varten. Vauvan tarvikkeisiin sitä rahaa tulee kuitenkin menemään aikamoisesti. Pitäisi löytää jokin tasapaino töiden ja opintojen välille. Jos teen paljon töitä, en jaksa opiskella. Jos kuitenkin jätän töitä kovin paljon pois, taloudellinen tilanne ja säästösuunnitelmat kärsivät.

Kävin tällä viikolla myös ensimmäisen kerran neuvolassa! Neuvolan terveydenhoitaja oli oikein ihana, ja toivottavasti saamme käydä juuri hänen luona tulevaisuudessakin (tällä hetkellä siellä tekee kaksi ihmistä puoliksi yhden terveydenhoitajan työtä, joten voi olla, että seuraavalla kerralla tapaamme tämän toisen). Neuvolassa kaikki meni ihan hyvin. Saatiin iso nippu kaikenlaisia vihkoja ja lappuja. Informaation puutteesta ei voi ainakaan moittia :) Ja isäkin sai oman vihkosensa, tosin isä joutui kyllä olemaan ensimmäisen neuvola-ajan töissä mutta pärjäsin oikein hyvin yksinkin siellä.

Neuvolassa keskusteltiin yleisesti siitä mitä käyntejä on tulevaisuudessa luvassa, käytiin läpi esitietolomake, jonka olivat etukäteen lähettäneet kotiin täytettäväksi, keskusteltiin mun peloista keskenmenoa ja lapsen terveyttä kohtaan, minut punnittiin, sain lähetteitä verikokeisiin ja keskusteltiin myös, että menisin käymään ravitsemusterapeutilla aiempien syömisongelmien takia. Lopuksi yritettiin vielä kuunnella dopplerilla sydänääniä, mutta niitä ei kunnolla kuulunut (silloin oli rv 8+3). Istukan äänet kuulemma kuuluivat ja terveydenhoitaja sanoi saaneensa ihan pienen kaiun sydänäänistäkin, mutta sinne se oli sitten kadonnut. On kuitenkin kuulemma ihan tavallista, että sydänäänet eivät tässä vaiheessa vielä kunnolla kuulu. Ja itse luulen, että tällä painollakin on osuutta asiaan, kun en ole ihan langanlaiha. Noh, seuraavalla kerralla sitten! Ja ollaanhan me onneksi nähty syke varhaisultrassa viikolla 7+0, joten en jaksa nyt huolehtia tästä sen enempää :)

Tänään alkoi taas uusi viikko ja nyt niitä onkin kasassa jo 9+0. Tasan kolme viikkoa siihen odotettuun 12+0 -päivään. Silloin meillä on myös varattuna aika äitiyspoliklinikalle. Ultraa siis tiedossa silloin (niinhän? :D). Siitä seuraavalla viikolla sitten neuvolaa ja lääkäriaikaa. Eiköhän tämä aika tästä kulu vauhdilla, kun pidän itseni kiireisenä opintojen ja töiden kanssa.

Ollaan myös vihdoinkin saatu kerrottua raskaudesta miehen äidille ja myöskin sedälle. Eli nyt siis tietää koko lähipiiri. Miehen äiti ei uutisesta innostunut, eikä edes onnitellut, mutta emme sitä oikeastaan odottaneetkaan. Harmillista silti. Miehelle erittäin läheinen setänsä taas otti asian erittäin iloisesti vastaan, vaikka sieltä suunnalta odotettiin pientä järkytystä.

Minä alan nyt kuitenkin lukemaan tenttiin ja valmistautumaan työpäivään. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Sydän sykkii

Aloitetaan ihanimmasta asiasta! Käytiin perjantaina ylimääräisessä ultrassa ja siellähän se pikkuisen sydän sykki :') Oli niin ihana nähdä pikku Sintti siellä ruudulla ja sillä oli kaikki niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Tosin viikkoja oli perjantaina vasta 7+0, eli kokonainen viikko vähemmän mitä neuvola oli silloin ekan puhelinsoiton yhteydessä laskenut.

Pääsin tähän ylimääräiseen ultraan, koska mun menkat oli ennen raskautumista niin epäsäännölliset, ettei oikeastaan voitu sanoa olenko seitsemännellä vai yhdeksännellä viikolla. Jos viikkoja olisi ollut kasassa oletettua enemmän, olisi meillä voinut tulla jo kiire, mikäli halutaan osallistua sikiöseulontoihin. Mutta nyt meillä on vielä hyvin aikaa. Ultran terveydenhoitaja kehotti meitä jopa siirtämään tätä ensimmäistä neuvolaa vielä vähän eteenpäin, se kun on nyt varattuna ensi viikolle. Täytyy huomenna soittaa neuvolaan ja miettiä miten tehdään.

Ollaan myös ehditty kertoa raskaudesta mun vanhemmille ja miehen isälle. Vielä olisi miehen äidille kertomatta mutta se saa nyt odottaa hetken. Olihan se jännittävää, kun kerrottiin ihan ensimmäisenä minun isälle. Iskä otti asian tosi hyvin ja sanoi, että olihan tämä jo odotettavissa. Mutta kyllä tulevaa pappaa kuulemma vähän jännittää. Ja iskä oli niin ihana kun alkoi jo miettiä että mitä vauvatarvikkeita meillä on vielä jäljellä (mun nuorin pikkusiskopuoli on 6v).

Seuraavaksi kerrottiin miehen isälle, joka oli tosi yllättynyt. Mutta se sallittakoon, tuleehan hänestäkin pappa ensimmäistä kertaa. Kolmantena oli vuorossa minun äiti. Mulla jännitti ihan tosi paljon kertoa, mutta ihan turhaan. Äiti otti asian tosi hyvin, vaikka olikin hyvin yllättynyt. Apua se huuteli ja kiljahteli kun tajusi mitä oltiin juuri kerrottu (annettiin kortti+runo ja ultrakuva). Ihana äiti <3 Mutta äitiä ei saa kuulemma sanoa mummoksi. Täytyypä siis alkaa miettiä jotain vaihtoehtoista kutsumatapaa kuin mummo :) Ideoita?

Mun raskausoireet on vain pahentunu tässä viimeisen viikon aikana. Rinnat on kipeät, vessassa saa öisin ravata kolmen tunnin välein, pahoinvointi on ihan kamalaa ja sen lisäksi mua on myös huimannut tosi paljon. Olen joutunut olemaan pari päivää sairaslomallakin huimauksen takia. Huomenna pitäisi mennä kokeilemaan töissä oloa, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. En haluaisi itselle mitään sairastelijan mainetta, varsinkin kun tuolla meillä tuntuu olevan tosi kova kilpailu työpaikoista.

Nyt mie painun kuitenki puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Toivotaan että huomenna ei enää oksettais niin paljon ku tänään. Öitä!

Ai niin laskettu aika 18.4.2014 <3

Uusi viikko

Tässä on nyt reilu viikko sulateltu tätä raskausuutista, ja kaikki tuntuu vieläkin ihan epätodelliselta. Meillä alkaa näin perjantaisin aina uusi viikko, kun raskausviikko vaihtuu. Tänään siis viikkoja täynnä 7+0, eli tervetuloa kahdeksas raskausviikko.

Mun oireet on edeltävällä viikolla ollut lähinnä väsymystä, rintojen arkuutta ja lievää pahoinvointia. Eli samalla kaavalla taidetaan jatkaa kuin aiemminkin. Pahoinvointi yllättää herkästi jos ateriavälit pääsevät liian pitkiksi tai en aamulla saa ruokaa tarpeeksi nopeasti. Väsymys on ihan käsittämätöntä. Olen nukkunut öisin 9-11 tuntia ja silti töissä väsyttää ja kotona ollessakaan en meinaa jaksaa tehdä mitään. Liikuntakin on jäänyt vähälle, koska oon ollut niin väsynyt. Väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin yrittänyt aina silloin tällöin käydä kävelyllä. Alavatsassa on ollut lähes päivittäin lievää menkkamaista kipua, mutta ei onneksi koko ajan.

Mulla tulee kuitenkin lähes päivittäin mietittyä, että onkohan meidän pikkuisella kaikki hyvin. Ja mietin myös, että onkohan tuolla edes mitään. Haluaisin käydä yksityisellä varhaisultrassa, mutta tässä kuussa on ollut niin paljon isompia menoja, ettei oikeasti olisi varaa. Ensimmäiseen neuvolaan on nyt aikaa vähän päälle kaksi viikkoa. Siellä tuskin ultrataan tai kuunnellaan sykkeitä, joten en edes tiedä kuinka pitkälle joudun odottamaan, että saan varmasti tietää että siellä edes on pikkuinen. Aika ei meinaa kulua millään ja ajatukset pyörii ihan koko ajan vauvassa, enkä ole saanut luettua tenttiinkään. Onneksi töissä on tullut vähän uutta haastetta uusien työtehtävien myötä, ja näiden uusien tehtävien parissa työpäivät kuluvat vähän nopeammin.

Ei olla miehen kanssa puhuttu raskaudesta vielä oikein kellekään. Ainoastaan pari ystävääni tietää. Toinen heistä ihmetteli kun sanoin, etten ole kertonut vielä edes omille vanhemmilleni. Ajattelin, että jos jokin menisikin pieleen, olisi kamalaa kertoa heille suru-uutisia. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että ehkä meidän molempien vanhemmat oikeasti haluaisivat tietää, että heidän lastensa elämässä tapahtuu jotain näin merkittävää. Ehkä seuraavan raskausviikon koittaessa, ollaan jo rohkaistuttu ja kerrottu uutinen.

Mietittiin miehen kanssa, että miten oikeen kerrottaisiin. Ei oltu kumpikaan suorien sanojen kannalla (oikeesti, missä meidän rohkeus?), joten päädyin tilaamaan netistä vauva-aiheisia postikortteja, joihin ajattelimme kirjoittaa jonkin kivan runon. Kortit ajattelimme kuitenkin antaa ihan kasvotusten. Tulossa on siis jännittäviä tilanteita ja vieläpä tuplamäärä, koska meidän molempien vanhemmat ovat eronneet.

Tällaisissa tunnelmissa alkaa kahdeksas raskausviikko. Ai niin, ihanaa! Pikkuisessa pitäisi kohta alkaa olla jo vähän ihmismäisiä piirteitä (eikä enää katkaravun).

Ihan oikeasti raskaana, 6+0

En vieläkään pysty oikein käsittämään, että todellakin olen raskaana. Vaikka siihen on nyt saatu ihan terveydenhoitajankin vahvistus, ja jo paljon tummempi viiva terkkarin raskaustestiin. Menin siis tiistaina käymään toisella puolella kaupunkia opiskelijaterveydenhuollossa, koska olin jotenkin alkanut epäilemään koko tätä asiaa. Tuntui, että ei ne kaksi haaleaa viivaa voi pitää paikkaansa. Halusin, että joku ammattilainen kertoo mulle ääneen, että testi on positiivinen ja on ihan oikeesti raskaana. Sain sitten mukaani näytepurkin ja seuraavana aamuna pitäisi aamupissanäyte kuskata terveydenhoitajan päivystysvastaanotolle.

Miehen kanssa lähdettiin sitten keskiviikkoaamuna yhdessä sinne toiselle puolelle kaupunkia viemään näytettä. Mies jäi odottamaan autoon. Kävelin hermostuneena terveydenhoitajan luo. Terkkari otti näytteen ja meni toiseen huoneeseen tekemään testiä. Pian hän tuli takaisin ja sanoi, että testi todellakin oli positiivinen. Hän sitten laski siinä vielä raskausviikot, vaikka tiesin ne kyllä jo itsekin. Ohjasi vielä ottamaan yhteyttä neuvolaan, tosin olinhan maanantaina jo soittanut sinne ja varannut ensimmäisen neuvolakäynnin.

Siitä sitten kävelin autolle ja kerroin Miehelle "uutisen". Ilmeisesti uutinen kuulosti yhtä hurjalta kuin silloin kun ensimmäisen kerran saatiin testiin näkymään haalean vaalea viiva. Kaikki tuntuikin yhtäkkiä taas vähän todemmalta. Mentiin tämän jälkeen käymään kaupassa. Ensimmäistä kertaa käveltiin yhdessä lastevaateosaston läpi. Ihan vaan ihasteltiin niitä pieniä ja suloisia vaatteita. Tai sehän meni oikeastaan niin että Mies käveli osaston läpi ja minä hipelöin ihania pieniä potkupukuja ja pipoja.

Iltapäivällä menin kahville ystäväni kanssa. Oli tarkoitus, etten kertoisi tästä vielä kenellekään, mutta ei minun tarvinut edes kertoa kun jo paljastin itseni kyselemällä kahvilamyyjältä maitotuotteiden pastöroimisesta, ystävän ihmetellessä vieressä. Muistan kun kävin talvella ystävieni kanssa samaisessa kahvilassa. Kaksi näistä kolmesta ystävästäni oli silloin raskaana. Kahvilamyyjä sai kuulla samat kysymykset silloin jo heiltäkin. Muistan miettineeni, että onkohan se nyt niin tarkkaa, että jokaista suupalaa tarvii miettiä. Mutta kyllä se vaan on tarkkaa. Luulen, ettei kukaan vauvasta haaveillut tuleva äiti halua asettaa aarrettaan minkäänlaiseen vaaraan.

Tästä päästäänkin sopivasti seuraavaan murheeseeni. Minusta tuntuu jotenkin tosi pelottavalta olla periaatteessa yksin vastuussa tämän alkion kehityksestä. Tai enhän minä siihen kehitykseen voi vaikuttaa muuta kuin tekemällä pikkuiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet kasvuun. Eli siis syön terveellisesti, pyrin harrastamaan liikuntaa, en luonnollisestikaan käytä alkoholia tai polta tupakkaa (mitä en siis tehnyt ennen raskauttakaan) ja pyrin käyttämään mahdollisimman vähän lääkkeitä. Laitoin muuten yksi ilta kortisonivoidetta (ehkäpä noin 2 prosenttista) ihan vähän polttiaisen puremiin, joita minulla oli nilkat, käsivarret ja alaselkä täynnä. En vaan voinut enää olla ja nukkua kun joka paikkaa poltteli. Pää meinasi ihan tosissaan hajota. Nyt mietin välillä että olenkohan pilannut tulevan lapseni terveyden, varsinkin kun tämä ensimmäinen kolmannes on sitä kaikista herkintä aikaa.

Aloin muuten miettimään tässä yksi päivä, että meidän ensimmäinen neuvolakäynti on vasta raskausviikolla 9+3. Jos ensimmäisen neuvolakäynnin osittainen tarkoitus on ohjata ja neuvoa tulevaa äitiä raskautta tukevissa elintavoissa, niin eikös tuo 10. raskausviikko ole jo aika myöhäinen ajankohta ohjeille, kun tämä herkin kausi on silloin jo varsin pitkällä, ja lähenee pian jo loppuaan. Saatiin kyllä neuvolasta tällä viikolla postissa vihkonen odotuksesta ja muusta, niin ja tietoa sikiöseulonnoista (apua!). Nyt jos jaksaisin, niin kävisin hakemassa vihkon tuolta keittiön pöydältä ja alkaisin selailemaan sitä.

Väsymys saa toimia nyt huonona aasinsiltana raskausoireisiini. Tänään alkoi tosiaan 7. raskausviikko eli viikkoja on nyt tasan 6+0. Olen ollut viime päivät todella väsynyt. En kuitenkaan niin väsynyt, että olisi ollut pakko ottaa päiväunia, mutta jotenkin uupunut. Ei puhettakaan, että jaksaisin aamulenkeille, joita ennen harrastin heti herättyäni ja ilman aamiaista. Salille olen raahautunut jumppailemaan kevyesti kun Mieskin on sinne mennyt. Yksin en kyllä jaksaisi. Väsyn paljon vähemmästä määrästä tekemistä ja menoja kuin ennen. Ja tässä pitäisi muka yrittää työn ohessa opiskellakin, pyh ja pah. Onneksi tämä väsymys kuulemma helpottaa jossain vaiheessa.

Muita oireita on ollut rintojen pieni arkuus, vessakäyntien tiheneminen ja mielialavaihtelut. Jälkimmäiset on ollut ihan kauheita. En tiedä miten tuo mies kestää minua. Eilen aloin itkeä kun mies ei tullut iltavuoron jälkeen suoraan sohvalle viereeni katsomaan erilaiset äidit -ohjelmaa, vaan meni ensin suihkuun ja sen jälkeen syömään, ja mikä pahinta, laittoi keittiön oven kiinni mennessään keittiöön. Tästäkös tämä tuleva äiti riemastui. Nolottaa.

Lopulta itkin väsymystä ja sitä kamalan suurta vastuuta, joka mulla on tästä pikkuisesta ja sen kasvuolosuhteista. Olinhan kuitenkin syönyt eilen sukulakun ja hieman pullaa ja keksiä. Ai niin ja söinhän kaupassa leipämaistiaisen. Lakuhan nostaa verenpainetta, eikä sitä suositella suuria määriä raskaana oleville. Eikä muistakaan herkuista ole varmasti yhtään mitään hyötyä minulle tai tulevalle vauvalle. Sitä paitsi olen tällä viikolla jo syönyt kismet-patukoita (kyllä, monikossa). Pelkään, että saan "sokerivauvan", vaikka en oikeastaan edes ole perehtynyt asiaan kovin hyvin. Leipämaistiaisen syötyäni aloin miettimään leivän päällä olevaa levitettä, joka oli saattanut olla huoneenlämmössä jo hetken aikaa.Tää mun ajattelu ei voi olla enää normaalia. Miten voi olla stressaamatta ja nauttia raskaudesta kun vastuullasi on uusi elämä?

Minun raskauspahoinvointi on ollut tähän asti onneksi varsin maltillista. En ole joutunut oksentamaan kertaakaan. Välillä on vaan ollut hieman huono olo. Viimepäivät on menty sellaisessa ruokahaluttomuudessa. Normaalisti mulla tekee melkein jatkuvasti mieli jotain ruokaa tai herkkuja. Nyt ei tee mieli syödä oikeen mitään. Tottakai pyrin syömään säännöllisesti, mutta sellainen ruoanhimo on kadonnut. Aamupuuro-raejuusto-mehukeitto on vaihtunut pehmeään täysjyväleipään, johon laitan päälle margariinia, juustoa ja kuorittua tuorekurkkua. Aiemmin söin juustoa vain harvakseltaan ja leivällä oli aina leikkelettä ja kurkkua ihan kuorineen. Ainoat ruoat mitä on nyt tehnyt edes vähän mieli on nektariinit, suolakurkku ja kylmä kaakao. Työkaveri sanoi, että oon ihan varmasti raskaana kun söin suolakurkkua, ja kaakaotakin oli lasillinen pöydällä. Saa nähdä lähteekö tästä huhut liikkeelle. Toivottavasti ei ihan vielä...

Tulipas vain tekstiä. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti?

P.s. Mun kuukautiskipujen kaltaiset alavatsakivut on vähentynyt. Enemmän on ollut sellaista suolistoperäisen kivun kaltaista tuntemusta. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Pakko vielä kysyä loppuun, voisikohan ensimmäisellä neuvolakerralla pyytää sydänäänien kuuntelua tai ultraa? Oon jotenkin ymmärtänyt, että sitä ei tehdä vielä sillon. Haluaisin tietää, että siellä varmasti on jotain, joka elää.

5+4

Täällä ollaan vieläkin vähän pyörällä päästä. Soitin eilen neuvolaan ja kerroin terveydenhoitajalle näistä mun tekemistä raskaustesteistä. Haaleakin viiva on kuulemma tosi hyvä viiva. Eli oon raskaana! Mun viimeiset kuukautiset alkoi 5.7. eli tänään olisi viikkoja kertynyt jo 5+4. Ja laskettu aika on 11.4.2014! :)

Tuntuu tosi hurjalta, että oon oikeesti raskaana. Tekis mieli ostaa lisää testejä ja testata vielä uudestaan. Voiko tää oikeesti olla totta? Ihan epätodellinen olo. Pelottaa ja jännittää aika paljon. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, ettei mun tarvi enää tätä raskautta testata, jos en ihan välttämättä oman mielenrauhani vuoksi halua. Kuukautisetkin ovat jo sen verran myöhässä, ja kun testikin oli positiivinen (vaikkakin haalea), raskaana siis ollaan. Nyt kannattaa kuulemma vain yrittää nauttia tästä, kun näin "pitkälle" ollaan jo päästy. Varattiin myös ensimmäinen neuvola, joka on syyskuun alkupuolella (rv 9+3). Ehkä tämän kaiken siellä viimeistään ymmärtää.

Ajattelin, että olisin samantien tosi iloinen ja onnellinen tästä raskaudesta. Hyppisin ja kiljuisin riemusta positiivisen testin tehtyäni. Toistaiseksi on kuitenkin ollut vaan tosi epätodellinen olo. Oon kuitenkin ihan varmasti tosi onnellinen heti kun tämän kaiken ensin vaan ymmärtäisi. Onko kellään muulla ollut tällaisia tuntemuksia?

Joitain alkuraskauden oireitakin on tullut koettua. Rinnoissa on ollut kosketusarkuutta jo ehkä pari viikkoa. Joskus kp 22 aikoihin alkoi muistaakseni tuntua ihan ihmeellistä nipistelyä ja vihlontaa alavatsalla. Myös samoilta päiviltä muistan yhden tosi voimakkaan vihlaisun (jäi mieleen koska olin silloin kuntosalilla). Viikonlopusta asti on väsyttänyt ja turvottanut. Mahakin on ollut sekaisin. Pahoinvointi on toistaiseksi ollut ihan lievää, enkä oo edes varma onko se johtunut raskaudesta. Eniten on kuitenkin ollut kuukautiskipujen kaltaisia alavatsakipuja. Näitä alavatsakipuja on nyt päivittäin mutta ei onneksi ihan koko ajan, välillä vain. Mutta alavatsakivut ovat terkkarin mukaan ihan normaaleja. Minkäänlaista vuotoa ei ole ollut... Ai niin, melkein unohdin itkuherkkyyden ja mielialavaihtelut. Saatan itkeä ja nauraa ihan täysillä ja yhtä aikaa :D

Otin myös ensimmäisiä kuvia vatsasta. On sitten jotain mihin verrata, kun vatsa lähtee kasvuun :)

rv 4+3 (lähtötilanne)

rv 5+4 (turvottaa!)

Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin!

Raskaana?

Tein tänä aamuna (kp 35) raskaustestin ja vihdoin ja viimein siihen ilmestyi kaksi viivaa. Testiviiva oli kyllä vaaleampi kuin tarkastusviiva mutta viiva se kuitenkin oli! MUTTA, aloin testin tehtyäni miettiä että teinköhän testin ihan oikein, ja entä jos tein sen väärin ja testi näyttäisikin sen takia väärää tulosta. En siis oikein osaa iloita testin tuloksesta vielä.

Kaikkihan alkoi niin että heräsin aamulla kuuden aikaan. Hieman unissaan mietin että pitäisiköhän eilen ostettu raskaustesti tehdä. Nappasin kaapista kertakäyttöisen muoviastian ja laukusta pregcheck raskaustestin ja suuntasin vessaan. Olen tehnyt testejä niin, että virtsaan puhtaaseen kertakäyttöastiaan ja käytän tikkua siellä astiassa. Käytin tikkua kupissa ohjeen mukaisesti kolme sekuntia ja otin sen pois. Muutaman sekunnin kuluttua tajusin että tikku ei kastunut ihan kyseisen testin merkkiviivaan asti. Laitoin testin sitten uudestaan kolmeksi sekunniksi kuppiin. Loput tein muistaakseni ihan ohjeen mukaan ja lopulta alkoi testin "näytölläkin" tapahtua.

Testissä sanotaan: "Positiivinen tulos on luettavissa noin minuutin kuluttua, mutta negatiivisen tuloksen varmistamiseksi tulee odottaa kolme minuuttia." Noh, minuutin kohdilla näytöllä näkyi vain tarkastusviiva (eli tulos olisi ollut negatiivinen). Huutelin jo miehelle että negatiivinen tämä taitaa olla. Vasta joskus kolmen minuutin kohdilla alkoi tarkastusviivaa hieman vaaleampi testiviiva muodostua. Nyt en ole sitten varma että onkohan testin tulos oikea. Täytyy varmaan ostaa uusi testi ja tehdä se huomenna aamulla.

Voiko raskaustesti näyttää virheellisesti positiivista?

Where are you bebe?

Olen kuullut tuttavapiirissäni puhuttavan siitä kuinka sitä ollaan raskauduttu "heti ensimmäisestä kierrosta" tai "eipä sitä tarvinnut kauaa yrittää". Itsekin salaa toivoin että olisin raskautunut heti. Mutta ei se aina näköjään menekään niin.

Älkää kivittäkö minua vaikka harmittelen, että ei ole tärpännyt näiden kahden kierron aikana. Mutta niin kovasti miehen kanssa sitä vauvaa toivotaan :/ Mun kierrot on ollut pillereiden lopettamisen jälkeen melko lyhyitä. Toivon, että kierto pidentyisi edes niihin ns. normaaleihin rajoihin. Mutta kai tällaiset lyhyemmät kierrot voi olla ihan tavallisia pillereiden lopettamisen jälkeen, vai voiko?

Päätin muutama viikko sitten aloittaa painonpudotusprojektin. Olen hieman ylipainoinen (tosin en kuulemma näytä ylipainoiselta), joten ajattelin että ehkä on terveellisempää sekä minulle että vauvalle, sitten kun sen aika joskus on, että olen hieman lähempänä normaalipainoa.

Tällaisissa tunnelmissa käynnistyy yrityskerta 3!

Voisiko se olla mahdollista...

Meidän "vauva saa tulla jos on tullakseen"-asenne muuttui hyvin äkkiä kamalaksi vauvakuumeeksi ihan molempien tahoilta. Mies oli yhtenä päivänä googlettanut koneellani miehen vauvakuumeesta. Jotenkin tosi suloista :)

Nyt on sitten mietitty, voisiko se olla mahdollista, että olisin nyt jo raskaana. Epäilen. Työterveyshoitaja kuitenkin totesi, että hyvin mahdollistahan se on, kuunneltuaan listaa kaikista oireista, joista olen tässä lähiaikoina kärsinyt. Joillekin kuulemma tulee raskausoireita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tehtiin miehen kanssa viikonloppuna yksi raskaustesti ja negatiivista se odotetusti näytti. Ehkä ensi viikolla teen seuraavan.

Lopetin pillereiden syömisen kesken liuskan noin kuukausi sitten. Sen jälkeen tuli kuukautiset. Nyt on kiertopäivä 19 eli siis ymmärtääkseni rv3 jos oikeasti olisin jo raskautunut. Voihan kaikki oireet johtua myös pillereiden lopettamisen jälkeisestä hormonitoiminnasta. Sitäkin terveydenhoitaja piti mahdollisena. Ovulaatio-oireita ne tuskin ovat koska ovat kestäneet niin monta päivää jo.

Joka tapauksessa rinnat ja erityisesti nännit ovat olleet todella arat nyt jo kuusi päivää. Miehen mukaan nännipihat ovat suurentuneet huomattavasti. Alavatsaa on myös nipistellyt päivittäin. Väsymystä, vaihtelevaa pahoinvointia, päänsärkyä... Tietyt ruoat on myös alkanut ällöttää todella paljon (esim. mansikat, outoa). Tänään tunsin alavatsalla myös kovempaa kipua kuin pelkkää nipistelyä. Ehkä vain kuvittelen muut oireet paitsi rintojen arkuuden ja tuon alavatsan nipistelyn.

Luulotautia vai voisikohan se sittenkin olla mahdollista...

EDIT: Oli näin loppuun vielä pakko mainita että minusta on tullut nykyään kunnon itkupilli. Meillä on miehen kanssa tapana katsoa aika paljon elokuvia. Nykyään ei kuitenkaan voida enää katsoa ihan mitä tahansa elokuvia, jos en halua samalla kuluttaa paketillista nessuja. Pillereiden aikaan en juurikaan itkeskellyt elokuvia katsellessa mutta nykyään kyllä itkettää kaikki vähänkin koskettavat kohtaukset :D

Vauvahaaveet

Tänään se tapahtui! Sain lääkäriltä luvan lopettaa masennuslääkitykseni. Samalla lääkäri sanoi että voin ihan huoletta jättää ehkäisynkin pois. Meinasi itku tulla kun juttelin lääkärin kanssa puhelimessa aamupäivällä. Nyt voitaisiin turvallisin mielin alkaa haaveilla vauvasta.

Ajatus vauvasta alkoi pyöriä mielessäni tänä keväänä. Aluksi vain tyydyin vitsailemaan avomiehelleni vauvajutuista ja puhuimme että "sitten joskus myöhemmin". Kevään mittaan vauvakuumeeni kuitenkin kasvoi. Miestä se välillä hieman jopa ahdisti, onhan hän minua 3,5 vuotta nuorempi. Annoin miehelle tietysti hänen pyytämäänsä aikaa miettiä asiaa ihan rauhassa. Lopulta ei mennyt kauaa kun eräänä päivänä mies kysyi minulta, haluanko ihan oikeasti vauvan. Vastasin myöntävästi, ja keskustelun lopputuloksena oli, että saisi sellainen tulla jos on tullakseen. Ollaanhan me jo kihloissa ja hääpäiväkin mielessä.

Tästä se sitten lähtee, vauvahaaveet!

kuva weheartit