Taas tuo aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Alle kahden viikon päästä on jo seuraava neuvola! Kahden viikon kuluttua pääsen myös ravitsemusterapeutille, eikä rakenneultraankaan ole enää kuin noin 6 viikkoa!
Tilasin vähän aikaa sitten Ilofantista itselle AngelSounds -kotidopplerin, ja muutaman kerran kokeilujen jälkeen onnistuin viimein rv 14+0 kuulemaan meidän pikkuisen sydänäänet! Pari kertaa olen sen jälkeen ääniä kuunnellut ja mitä pidemmälle tässä raskaudessa mennään, sitä helpommin se syke tuntuu sieltä löytyvän.
Musta myös tuntuu, että saatoin maanantai-iltana (rv 14+3) tuntea tuolla alavatsalla sellaisen ihan pienen hipaisun. Voi tietysti olla että kuvittelinkin. Mutta se tuntui vähän sellaiselta kuplalta, ja tuolla tosi alhaalla. Ja se tuntui ihan eriltä kuin mikään vatsan oma kupliminen. Se tuntui kyllä ihan ihmeelliseltä, ja hämmentyneenä meninkin kertomaan miehelle että taisin tuntea vauvan liikkeen :)
Mun pahoinvointi on taas vähän helpottanut, mutta väsymystä on edelleen. Tai sitten olen vain laiskistunut ihan täysin. Ruokahalu on edelleen kadoksissa, eikä mulla tee mitään makeaakaan kovin mieli, mutta sehän on ihan hyvä vaan. Mulla oli alkuraskaudessa aika paljon nipistelyjä ja vihlomista alavatsalla ja jossain tuolla syvällä sisällä. Lääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja epäilivät kivun liittyvän kohdun kasvuun ja kipu vähenikin sitten jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin alkanut taas tuntea ikävää kipua, ja nimenomaan jossain tuolla sisällä.
On ollut vaikea selittää kipua kenellekään koska en oikeastaan edes tiedä missä se on. Kipu ei tunnu alavatsalla eikä nivusissa, vaan itse paikantaisin kivun ehkä jonnekin kohdun suulle. Enkä tiedä voiko kipu edes tulla sieltä. Edellisellä lääkärikäynnillä tarkistettiin kohdunsuu ja kaikki oli siellä kunnossa. Mutta silti mulla sattuu. Kipua ei ole ihan koko ajan, mutta pitkin päivää kyllä, ja yölläkin. Kipu aaltoilee ja välillä saattaa olla sellaista "sykkimistä" jolloin näitä lyhyitä kipuaaltoja tulee muutaman sekunnin välein. Sitten saattaa taas mennä ainakin tunti etten tunne mitään. Kipu ei ole niin voimakasta etten voisi olla, mutta tosi ikävää kyllä. Olisi paljon helpompi sietää tätäkin, jos tietäisin varmasti että tämä on ihan normaalia. Neuvolassakaan eivät osanneet varmaksi sanoa. Kävinkin taas antamassa pissanäytteitä ja tuloksia saan huomenna.
Olen muuten alkanut pikkuhiljaa tehdä vauvanvaateostoksiakin! Tällä hetkellä olen hurahtanut etsimään hyväkuntoisia käytettyjä vauvanvaatteita netistä ja jotain ostojakin on tullut tehtyä. Ehkäpä esittelen niitä joku päivä ihan omassa postauksessaan. Ja ollaan me hankittu jotain vähän isompaakin jo, mutta näytän senkin vähän myöhemmin ;) Miehen mielestä olen liian ajoissa näiden vaatteiden kanssa, mutta minusta on ihana alkaa vähitellen kasvattaa pienen vaatevarastoa, ettei tarvi kerralla sitten yrittää etsiä kaikkea mitä tarvitsee :)
Sellaista tänne lumisateen keskelle tällä kertaa!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
tiistai 15. lokakuuta 2013
2. neuvola, lääkärikäynti ja masukuvaa
Taas on aikaa päässyt vierähtämään edellisestä tekstistä. Tuntuu että aika kuluu nyt muutenkin tosi nopeaa. Tai sitten on ollut vaan paljon tekemistä. Tuntuu että tuo niskaturvotusultra oli ihan vasta mutta siitähän on jo yli viikko. Yhdistelmäseulan tuloskin osoittautui ihan normaaliksi, joten sitäkään ei tarvitse enää miettiä.
Viime viikolla oli toinen neuvola ja ensimmäinen lääkärikäynti. Neuvolassa kyseltiin kuulumisia, punnittiin minut ja mitattiin verenpaine ja hemoglobiini. Sydänääniä ei tällä kertaa edes yritetty kuunnella koska heti neuvolan jälkeen olin menossa lääkärikäynnille ja lääkäri ultraa. Lääkärissä tosiaan minulle yllätyksenä ultrattiinkin. Jos olisin tiennyt niin olisin pyytänyt miehenkin mukaan. Mutta eihän siitä ollut kulunut viikkoakaan kun olimme viimeksi nähneet pikkuisen, joten ehkä se ei nyt ollut niin vakavaa. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.
Tässäpä vielä mittoja (suluissa edellisen kerran arvo):
Raskausviikko: 12+5 (8+3)
Painonlisäys: 1,25 kg, 290 g/vko
Verenpaine: 120/67 p.70 (122/63 p.63)
Hemoglobiini: 125 (133)
Tässä vielä vauvan crl kehitystä
rv 7+0: 0,93 cm
rv 9+6: 33 mm
rv 12+0: 54.4 mm, nt 1.3mm
rv 12+5: 62,8 mm
Tänään on sitten menossa jo rv 13+4 eli nyt voi varmaankin jo sanoa että ollaan toisella kolmanneksella. Alkuraskauden oireista pahoinvointi oli jo hetken aikaa poissa tai sitä ilmeni vain jos ruokailujen välit venyivät tosi pitkiksi, mutta nyt se on viime päivinä palannut taas kuvioihin. Mitään ruokia ei tee oikein mieli syödä. Alavatsakipuja ei ole enää välttämättä edes joka päivä ja nipistelyäkin vähemmän kuin aiemmin. Sen sijaan äkkinäisissä liikkeissä, kuten sängystä jos nousee väärin tai aivastaa tosi kovaa, saattaa tuntua toispuoleisesti pientä vihlontaa alavatsalla.
Selkävaivat ovat lisääntyneet sitten aika huomattavasti. Alaselkä kipeytyy tosi herkästi, kuten myös SI-nivelet. Myös selän pitkät lihakset kipeytyvät herkästi sekä töissä että nukkuessa. Nukkumiseen on vaikea löytää hyvää asentoa ja sitä täytyykin vaihtaa monta kertaa yössä. Pahimmillaan vähänkin huono asento esim sohvalla makoillessa tai istuessa saattaa kipeyttää ihan koko selän. Saa nähdä mitä kaikkea tämä raskaus tuo vielä tullessaan jos nyt jo meinaa olla hieman vaikeaa.
EDIT: Jotain hyvää sentään, en omasta mielestäni enää röyhtäile niin paljon kuin muistaakseni viikolla 8-10. Se oli jotain ihan kamalaa. Mutta ilmavaivoja löytyy sitten :D
Tässä loppuksi vielä kuvaa vatsankasvusta:
Tuo vatsa alkaa näyttää jo aika hurjalta vai mitä? :D Molemmat kuvat on vielä otettu aamulla kun turvotuskin on minimissään. Saa nähdä minkälainen norsu olen sitten puolen vuoden päästä...
Viime viikolla oli toinen neuvola ja ensimmäinen lääkärikäynti. Neuvolassa kyseltiin kuulumisia, punnittiin minut ja mitattiin verenpaine ja hemoglobiini. Sydänääniä ei tällä kertaa edes yritetty kuunnella koska heti neuvolan jälkeen olin menossa lääkärikäynnille ja lääkäri ultraa. Lääkärissä tosiaan minulle yllätyksenä ultrattiinkin. Jos olisin tiennyt niin olisin pyytänyt miehenkin mukaan. Mutta eihän siitä ollut kulunut viikkoakaan kun olimme viimeksi nähneet pikkuisen, joten ehkä se ei nyt ollut niin vakavaa. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen. Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.
Tässäpä vielä mittoja (suluissa edellisen kerran arvo):
Raskausviikko: 12+5 (8+3)
Painonlisäys: 1,25 kg, 290 g/vko
Verenpaine: 120/67 p.70 (122/63 p.63)
Hemoglobiini: 125 (133)
Tässä vielä vauvan crl kehitystä
rv 7+0: 0,93 cm
rv 9+6: 33 mm
rv 12+0: 54.4 mm, nt 1.3mm
rv 12+5: 62,8 mm
Tänään on sitten menossa jo rv 13+4 eli nyt voi varmaankin jo sanoa että ollaan toisella kolmanneksella. Alkuraskauden oireista pahoinvointi oli jo hetken aikaa poissa tai sitä ilmeni vain jos ruokailujen välit venyivät tosi pitkiksi, mutta nyt se on viime päivinä palannut taas kuvioihin. Mitään ruokia ei tee oikein mieli syödä. Alavatsakipuja ei ole enää välttämättä edes joka päivä ja nipistelyäkin vähemmän kuin aiemmin. Sen sijaan äkkinäisissä liikkeissä, kuten sängystä jos nousee väärin tai aivastaa tosi kovaa, saattaa tuntua toispuoleisesti pientä vihlontaa alavatsalla.
Selkävaivat ovat lisääntyneet sitten aika huomattavasti. Alaselkä kipeytyy tosi herkästi, kuten myös SI-nivelet. Myös selän pitkät lihakset kipeytyvät herkästi sekä töissä että nukkuessa. Nukkumiseen on vaikea löytää hyvää asentoa ja sitä täytyykin vaihtaa monta kertaa yössä. Pahimmillaan vähänkin huono asento esim sohvalla makoillessa tai istuessa saattaa kipeyttää ihan koko selän. Saa nähdä mitä kaikkea tämä raskaus tuo vielä tullessaan jos nyt jo meinaa olla hieman vaikeaa.
EDIT: Jotain hyvää sentään, en omasta mielestäni enää röyhtäile niin paljon kuin muistaakseni viikolla 8-10. Se oli jotain ihan kamalaa. Mutta ilmavaivoja löytyy sitten :D
Tässä loppuksi vielä kuvaa vatsankasvusta:
Tuo vatsa alkaa näyttää jo aika hurjalta vai mitä? :D Molemmat kuvat on vielä otettu aamulla kun turvotuskin on minimissään. Saa nähdä minkälainen norsu olen sitten puolen vuoden päästä...
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Nt-ultra
Perjantaina meillä oli se kauan odotettu ultra, jossa mitattiin pikkuisen niskaturvotusta. Mua pelotti ultra ihan kauheasti, ja olin mielessäni jo hieman ajatellut sitäkin vaihtoehtoa, että pikkuisella ei kaikki olisikaan hyvin. Onneksi pelkoni eivät kuitenkaan osoittautuneet todeksi ja kaikki näytti juuri siltä kuin kuuluukin.
Rv:t 12+0
Crl: 54.4 mm
Nt: 1.3 mm
La pysyi samana eli 18.4.2013
Meidän ihana pikkuinen vastasi täysin viikkoja, ja niskaturvotuskin oli normaali. Pituutta hänelle oli kertynyt jo melkein 5,5 cm ;) Ultran tehnyt kätilö oli todella mukava ja kertoi tarkasti mitä kaikkea siellä näkyi. Pikkuisen nenäluu oli selkeä, kaikki kädet ja jalat oli olemassa ja päässä näkyi perhosmaiset aivot.
Oli jotain aivan ihanaa nähdä oma pieni, jolla oli kaikki hyvin. Nyt sitten odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Kätilö selosti minulle ensimmäistä kertaa jotenkin ymmärrettävästi mitä tämä yhdistelmäseula tarkoittaa. Jos ymmärsin oikein niin niskaturvotusta, verikokeiden tuloksia ja äidin tietoja "yhdistelemällä" saadaan lasketuksi jonkinlainen suhdeluku, joka sitten kertoo todennäköisyyden tiettyihin poikkeamiin. Olen nyt kuitenkin melko turvallisin mielin enkä jaksa stressata tästä asiasta. Nyt yritän vain nauttia tästä raskaudesta kun pahoinvointikin on alkanut pikkuhiljaa helpottaa :)
Rv:t 12+0
Crl: 54.4 mm
Nt: 1.3 mm
La pysyi samana eli 18.4.2013
Meidän ihana pikkuinen vastasi täysin viikkoja, ja niskaturvotuskin oli normaali. Pituutta hänelle oli kertynyt jo melkein 5,5 cm ;) Ultran tehnyt kätilö oli todella mukava ja kertoi tarkasti mitä kaikkea siellä näkyi. Pikkuisen nenäluu oli selkeä, kaikki kädet ja jalat oli olemassa ja päässä näkyi perhosmaiset aivot.
 |
| Rv 12+0 |
Oli jotain aivan ihanaa nähdä oma pieni, jolla oli kaikki hyvin. Nyt sitten odotellaan vielä verikokeiden tuloksia. Kätilö selosti minulle ensimmäistä kertaa jotenkin ymmärrettävästi mitä tämä yhdistelmäseula tarkoittaa. Jos ymmärsin oikein niin niskaturvotusta, verikokeiden tuloksia ja äidin tietoja "yhdistelemällä" saadaan lasketuksi jonkinlainen suhdeluku, joka sitten kertoo todennäköisyyden tiettyihin poikkeamiin. Olen nyt kuitenkin melko turvallisin mielin enkä jaksa stressata tästä asiasta. Nyt yritän vain nauttia tästä raskaudesta kun pahoinvointikin on alkanut pikkuhiljaa helpottaa :)
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Vatsankasvua rv 11+5
Otin tänään pitkästä aikaa kuvaa vatsanseudusta. Tai onhan niitä kuvia tullut räpsittyä aina välillä mutta tähän asti maha on mielestäni näyttänyt lähinnä lihavalta. Nyt se alkaa kuitenkin ehkä omaankin silmään näyttää vähän vauvavatsalta. Vielä aamulla vannoin lihavuuteen, mutta facebookin vauvaryhmän jäsenten mukaan se näyttää jo ihan selkeästi vauvamasulta. Uskotaan siis siihen!
Perjantaina mennään niskaturvotus-ultraan. Mulla jännittää se jotenki tosi paljon. Pelottaa, että vauvalla ei ole kaikki hyvin. Oltiin nimittäin lauantaina kävelyllä eikä oltu kävelty ku ehkä puoli kilometriä ja yhtäkkiä mun alavatsalla tuntu aika isolla alueella sellanen tosi kivulias vähän kuin vatsakramppi. Kipua kesti vähän aikaa ja se helpotti sen verran että sain jatkettua matkaa. Taapersin vaivalloisesti eteenpäin ja vähän ajan päästä tuli samanlainen kramppi mutta ei enää niin kivulias kuin tuo ensimmäinen. Mulle tuli heti mieleen, että sen oli pakko olla supistus. Mutta ei kai tässä vaiheessa kuuluisi vielä olla kivuliaita supistuksia?
Soitin eilen neuvolaan ja kysyin mistähän tuossa lauantain kivussa olisi voinut olla kyse. Terveydenhoitaja ei tietenkään osannut sanoa mitään varmaksi mutta sanoi että kyse voi olla ihan vaan kohdun kasvuun liittyvistä kivuista. Tai sitten joskus kyseessä voi olla spontaani keskenmeno. Keskenmenoon kuulemma liittyy kuitenkin yleensä vuotoja ja kipu on jatkuvaa. Tuo puhelu ei kyllä yhtään helpottanut mun oloa.
Näitä tällaisia vatsakramppeja ei onneksi ole ollut lauantain jälkeen. On vain tuntunut sitä "tavallista" menkkamaista tunnetta alavatsalla ja nipistelyjä. Lisäksi selän SI-niveliä on vihlonut viime päivinä aika paljon, varsinkin vasemmalta puolelta. Ei mitkään nuista kivuista ole olleet erityisen kovia, vain sellaisia epämukavia. Epämukava kuvaa muutenkin aika hyvin mun oloa koko tämän raskauden ajalta. Pahoinvointi on sentään hieman helpottanut, tai ainakaan eilisen illan ja tämän aamun se on pysynyt poissa.
Yritän nyt kuitenkin ajatella, että kaikki on ihan hyvin, koska kivut eivät ole jatkuvia tai todella voimakkaita, eikä vuotojakaan ole ollut kuin sen yhden kerran, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että sikiö on elossa.
 |
| Rv 4+3 ja rv 11+5 |
Mies lähti eilen aamulla Helsinkiin koulutukseen. Täällä ollaan siis yksin kotona muutama päivä. Pieni ikävä meinaa kyllä nyt jo vaivata. Mutta toisaalta on ollut ihan mukavaa olla pitkästä aikaa ihan itsekseen. Tein itselle hyvää kanasalaattia, katselin illan telkkaria ja nautiskelin omasta rauhasta. Mun piti lukea tenttiin mutta ei siitä tullut mitään. Tämäkin aamu piti käyttää opiskeluun mutta sen sijaan teinkin itselle siivouslistan. Mies on sanonut että paras hänen saama lahja on tähän mennessä ollut se kun hänen viime syntymäpäivänään olin siivonnut. Ajattelin siis ilahduttaa miestä siivoamalla kodin, vaikka synttäreitä ei tällä kertaa olekaan.
Soitin eilen neuvolaan ja kysyin mistähän tuossa lauantain kivussa olisi voinut olla kyse. Terveydenhoitaja ei tietenkään osannut sanoa mitään varmaksi mutta sanoi että kyse voi olla ihan vaan kohdun kasvuun liittyvistä kivuista. Tai sitten joskus kyseessä voi olla spontaani keskenmeno. Keskenmenoon kuulemma liittyy kuitenkin yleensä vuotoja ja kipu on jatkuvaa. Tuo puhelu ei kyllä yhtään helpottanut mun oloa.
Näitä tällaisia vatsakramppeja ei onneksi ole ollut lauantain jälkeen. On vain tuntunut sitä "tavallista" menkkamaista tunnetta alavatsalla ja nipistelyjä. Lisäksi selän SI-niveliä on vihlonut viime päivinä aika paljon, varsinkin vasemmalta puolelta. Ei mitkään nuista kivuista ole olleet erityisen kovia, vain sellaisia epämukavia. Epämukava kuvaa muutenkin aika hyvin mun oloa koko tämän raskauden ajalta. Pahoinvointi on sentään hieman helpottanut, tai ainakaan eilisen illan ja tämän aamun se on pysynyt poissa.
Yritän nyt kuitenkin ajatella, että kaikki on ihan hyvin, koska kivut eivät ole jatkuvia tai todella voimakkaita, eikä vuotojakaan ole ollut kuin sen yhden kerran, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että sikiö on elossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)