Sleepless

Täällä blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. Syynä on ollut oikeastaan vain minun ihan kamala väsymys. En ole viime aikoina saanut oikein nukuttua öisin. Itse asiassa huomasin eilen, että jo noin kuukausi sitten olin valitellut omassa facebookissani yöllistä valvomista, enkä muista kauan olen sitä ennen jo valvonut.

Ihan ensimmäiset raskaudenajan "uniongelmathan" ilmestyivät melkein heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Silloin alkoi heräily vessaan. Siinä vaiheessa sain kuitenkin aina unen helposti uudestaan, ja vaikka olin silloin väsynyt, sen ajan väsymys johtui vain raskaudesta eikä niinkään yöllisistä heräämisistä. Ja vessassa olenkin joutunut käymään vähintään kerran yössä ihan koko raskauden ajan. Jossain vaiheessa kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua selvemmin, en enää saanutkaan niin hyvin unta näiden yöllisten vessakäyntien jälkeen. Aluksi sitä oli aina niin ihmeissään vauvan liikkeistä eikä vaan malttanut nukkua. Sitten liikkeet alkoivat jo olla niin voimakkaita, että unta ei saanut ihan heti sen takia kun pikkuinen mylläsi masussa. Siinä vaiheessa saatoin kuitenkin valvoa vain puolisen tuntia yöllä ja uni tuli sen jälkeen.

En muista missä vaiheessa nämä uniongelmat pahentuivat ja aloin heräilemään öisin pidemmiksi ajoiksi. Saatoin olla kaksikin tuntia hereillä ja vaikka väsytti niin uni ei vaan tullut. Mielessä pyöri kaikenlaisia asioita tulevista työvuoroista vauvan patjaan. Joinakin öinä saatoin nukkua paremmin mutta silloinkin yleensä heräsin sitten tunti tai pari ennen omaa tai miehen kellon soittoa.

Olen aina ollut minusta ja miehestä se, joka nukahtaa ensimmäisenä. Viime aikoina sekin on kuitenkin alkanut kääntyä toisinpäin ja unensaanti on vaikeutunut myös iltaisin. Toissayönä en meinannut millään saada illalla unta. Viimein nukahdin varmaankin hieman ennen puolta yötä, mutta heräsin jo 3:54, jonka jälkeen en saanut enää unta. Aamulla päädyin sitten itkemään miehen kainaloon, etten jaksa enää valvoa.

Eilen soitin neuvolaan näistä mun uniongelmista. Kerroin, miten minusta tuntuu että sekoan kohta jos en saa nukuttua. Pelkään myös, että väsymys vain jatkuu koko loppuraskauden ja olen ihan poikki sitten kun vauva on syntynyt. Miten jaksan sitten huolehtia vauvasta, kun mieskin on töissä. Terveydenhoitaja sanoi, että kyllähän minun tarvisi saada tarpeeksi unta, koska väsymys voi lisätä elimistön stressiä, joka voi taas aiheuttaa supistuksia. Minun tulisikin keskustella tästä unettomuudesta lääkärin kanssa. Joissakin tapauksissa raskaana oleville on kuulemma määrätty nukahtamislääkkeitä. Itse en kuitenkaan mielellään söisi mitään ylimääräisiä lääkkeitä raskausaikana Toinen vaihtoehto olisi sitten kuulemma sairasloma, jotta en ainakaan stressaisi töistä ja valvoisi sen takia. En kuitenkaan koe, että stressaisin töitä. Teen vain neljä työvuoroa viikossa, ja yleensä vain kerran viikossa aamuvuoroa, jolloin vain se yksi aamuherätys aiheuttaa hieman stressiä. Toki olen tässä vaiheessa ja tuossa työssäni kaikkien työvuorojen jälkeen yhä vain väsyneempi... Olisin saanut siirrettyä ensi viikon neuvolalääkärin jo tälle viikolle mutta aloin pelätä tuota sairaslomaa ja halusin sitten sinnitellä ensi viikkoon. En tiedä oliko se virhe.

Mies lähti eilen muutamaksi päiväksi työreissulle, ja jostain syystä sainkin viime yönä nukuttua lähes kahdeksan tuntia! Aloitin rentoutumisen jo kuuden aikaan kun aloin katsella telkkaria. Illalla lämmitin myös saunan. Yritin olla tekemättä tai miettimättä mitään, mikä voisi aiheuttaa stressiä. Nukkumaan mennessä asettelin tyynyjä jalkojen väliin ja masun tueksi, jotta saisin mahdollisimman mukavan asennon nukkua. Aamuyöstä heräsin tietysti vessaan mutta sainkin sen jälkeen vielä uudestaan unen. Yksi hyvä yö ei tietenkään korjaa pidemmän ajan univelkaa, mutta jospa tällaisia hyviä öitä tulisi jossain vaiheessa lisää, ja pärjäisin ainakin ensi viikon neuvolalääkäriin asti.

Tällaista siis tänne! Tänään taitaa olla jo rv 27+4 ja enää alle kolme kuukautta laskettuun aikaan. Masu kasvaa ja vauvakin toivottavasti sen mukana. Ainakin vauva on liikkeistä päätellen voimistunut tosi paljon ♥ Mulla olis puhelimessa parit masukuvat ja pitäis tässä joku päivä yrittää saada niitä tännekin asti. Toivottavasti jaksatte roikkua mukana vaikka täällä ollaankin nyt vähän väsyneempiä ja hiljaisempia  :)

Äitiyspolilla rv 25+2

Ihan ensimmäiseksi, hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille! :) Meidän vuosi on alkanut aika kiireisissä merkeissä kun on ollut aika paljon töitä. Jokaisen työvuoron jälkeen olen vieläpä aina vaan väsyneempi. Saa nähdä kauan vielä jaksan. Toivottavasti mahdollisimman pitkään!

Mulla oli eilen vapaapäivä, mutta jotenkin kummasti sitä "ohjelmaa" ilmaantui sitten. Lähdin nimittäin miehen kanssa pihalle haukkaamaan vähän happea ja lumitöihin. Mies oli ehtinyt jo kolata lähes koko pihan, mutta halusin sitten itsekin kokeilla meidän uutta lumikolaa, jonka joulupukki oli meille tuonut. Enpä ehtinyt kauaa kolata kun kola yhtäkkiä tökkäsi johonkin ja kävelin reipasta vauhtia suoraan alavatsa edellä päin sitä lumikolan metallista vartta. 

Osuma sattui hetken, ja sen jälkeen taisi tulla itku pelkästä säikähdyksestä. Itkin miehelle että nyt varmasti tapahtui jotain kamalaa. Kipeää ei oikeastaan enää käynyt, ainakaan kovin paljoa. Pientä pistävää kipua tunsin navan vasemmalla puolella ja kävellessä sattui hieman alavatsaan sivuille. Soitin päivystykseen, josta neuvoivat että voisin tulla käymään lääkärillä, joka voisi ultralla varmistaa että kaikki on varmasti kunnossa. Aika hyvin vatsa kuulemma kestää tuollaisia pienempiä iskuja, mutta haluttiin sitten käydä ihan varmuuden vuoksi näytillä.

Mentiin päivystykseen, jossa oli viikonloppuillalle tyypillisesti tosi paljon ihmisiä jonottamassa. Päästiin sitten kuitenkin suoraan yläkerran äitiyspoliklinikalle, ja sairaanhoitajan käyrien kautta erikoislääkärille. Käyrillä tarkasteltiin vauvan sykettä ja mahdollisia supisteluja, joita ei sitten onneksi tullut. Verikokeisiinkin jouduin. Lääkäri katsoi sitten ultralla vauvaa, istukkaa ja jotain virtauksia ja totesi, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Lääkäri tarkisti vielä lopuksi ultralla alakautta kohdunsuun tilanteen, koska minulla on taas ollut kipuja sillä alueella. Kohdunsuulla ei kuitenkaan ollut muutoksia. Mikä helpotus! Minun täytyi kuitenkin jäädä osastolle yöksi tarkkailuun, jos kohtu alkaisikin supistella.

Sitten vaihdoinkin jo sairaalavaatteet päälle ja pääsin lepäilemään. Siinä otettiin sitten lisää käyriä. Miehelle sanoin tässä välissä heipat ja jäin yksin makaamaan sinne osastolle. Vielä ennen puolta yötä otettiin lisää käyriä, ja myöskin yöllä kertaalleen. Jossain välissä yöllä sain myös huonekaverin. Nukuin yön aika huonosti sairaalan kovalla sängyllä. Aamulla oli vuorossa taas lisää käyriä, aamupalaa, lepoa, uudet verikokeet, taas vähän lisää käyrillä makaamista ja vähän lisää lepoa. Lääkäri kävi aamupäivällä juttelemassa, ja totesi että kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä tästä. Pääsin lounaan jälkeen lähtemään kotiin, ja mukaan sain sairaslomalapun tälle päivälle.

Käyrillä rv 25+2

Meidän pikkuinen sai muuten painoarvioksi jo hurjat 875 grammaa! Ja hän oli kääntynyt taas pää alaspäin (rakenneultrassa taisi olla jalat alaspäin). Vauvahan mahtuu vielä kääntymään hyvin ja kääntyileekin paljon, mutta taisi tuo viimeisin kääntyminen tapahtua eilen, koska vielä ihan viime päivinä vauva on potkinut oikeastaan vain ihan alavatsalle ja virtsarakkoon. Nyt potkut tuntuu taas ihanasti jopa navan korkeudella ja niitä voi tuntea kädelläkin :) Eiköhän vauva kuitenkin tule vielä tekemään useammankin kuperkeikan pikku pesässään, mutta täytyy sanoa, että itse pidän tästä nykyisestä asennosta (se virtsarakkoon potkiminen ei ole kovin mukavan tuntoista).

Toivottavasti teidän vuosi on alkanut vähän paremmin kuin meillä! Ja toivottavasti saan pysyä poissa äippäpolilta synnytykseen asti :) Totesin muuten miehelle, että hän saa tehdä tänä talvena kaikki lumityöt, eikä hän onneksi valittanut ♥

P.s. Milloin alkaa viimeinen raskauskolmannes? :D