Hei kaikki! Siitä on pitkä aika kun olen kirjoittanut viimeksi. Olen halunnut monesti tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta jotenkin kaikki aika on mennyt vauvan hoitamiseen ja ihmettelemiseen. Nyt yritän kuitenkin jotenkin koota ajatuksiani tästä lähes kolmesta kuukaudesta, minkä meidän ihana vauva on täällä jo ollut.
Täytyy heti alkuun todeta, että meillä on todella ihana, iloinen, terve ja tyytyväinen vauva. En olisi voinut kuvitellakaan, että vauva voisi olla näin "helppo" kuin mitä meidän vauva on. Alku ei kuitenkaan meilläkään ollut ihan ruusuinen. Imetyksen kanssa oli pitkään ongelmia. Vauvan paino ei meinannut nousta millään ja syntymäpainokin saavutettiin vasta noin kuukauden iässä. Korvike tarvittiin imetyksen lisäksi että paino saatiin nousemaan. Se oli minulle kova paikka kun niin haaveilin täysimetyksestä. Hetken aikaa yritin jos oltaisiin vielä päästy takaisin täysimetykseen. Otin yhteyttä imetystukiryhmäänkin. Sain sieltä kyllä hyviä neuvoja ja tukea, mutta sitten kuitenkin "luovutin". Korvike sai pysyä osana, ja tälläkin hetkellä mennään osittaisimetyksellä.
Tasapainoilu korvikkeen ja imettämisen välillä on ollut yllättävän haastavaa, mutta aina silloin tällöin tuntuu, että ehkä tähän on löydetty jonkinlainen tasapaino. Tyttö kuitenkin kasvaa nyt hyvin tällä tavalla, ja sehän on tärkeintä. Tämä äitikin on nykyään paremmalla mielellä kun stressi imetyksestä on vähentynyt. Alun imetyksestä ja painokontrolleista stressaaminen vei omaa energiaani tosi paljon ja välillä tuntuu, että unohdin nauttia vauva-arjesta. Nyt ei siis enää stressata (paitsi ehkä sellaisina päivinä kun imetyskertoja on tullut vähän).
Kun imetys ei onnistunutkaan niin kuin olisin halunnut, koin aika suuria riittämättömyyden tunteita äitinä. Onneksi lähipiirissäni ollaan oltu tukena, eikä kukaan ole yrittänyt painostaa imettämisen suhteen. Minun on annettu tehdä siten kuin koen parhaaksi, ja osittaisimetys on hyväksytty ihan täysin ilman minkäänlaisia "vastalauseita". Osittaiseen pulloruokintaan on välillä jopa hieman "kannustettu", tai ainakin minua on rohkaistu sanomalla, että tärkeintä on vauvan kasvu ja hyvinvointi, ja ihan hyvää ruokaa se korvikekin on. Itsekin alan pikkuhiljaa toipua siitä pettymyksestä, jonka imetyksen epäonnistuminen aiheutti. Enkä halua enää viettää tätä ihan liian nopeasti kuluvaa vauvavuotta murehtien tai miettien mikä meni pieleen. Nyt nautitaan tuosta ihanasta pienestä ihmisestä, joka meitä täällä ilahduttaa <3
Imetyksen lisäksi myrskyä on ollut myös parisuhteessa, mutta se kai on ihan yleistä. Sanotaan, että vauvavuosi on suhteen tulikoe. Ainakin meidän suhteen lujuutta on testattu tämän kolmen kuukauden aikana. Välillä on ollut erittäinkin rankkaa, mutta varmasti tästä selvitään. Onneksi meillä on erittäin hyväuninen ja tyytyväinen pieni vauva.
Vaikka vauva on nukkunut hyvin, silti väsymystä on ollut meillä molemmilla. Mies oli tottunut pitkiin yöuniin ja siihen, että sai mennä aikaisin nukkumaan. Nyt hänen yöunistaan on otettu pieni pala pois, kun vauvan rytmi on hieman myöhäisempi kuin miehen. Mutta ilmeisesti hän alkaa siihenkin tottua vähitellen. Minua taas on väsyttänyt jatkuva valppaana oleminen. Vauva nukkuu hyvin öisin. Useimmiten unta riittää 7-8h heräämättä edes syömään, ja rinnalla unet jatkuu senkin jälkeen. Mutta päivällä vauvamme ei nukukaan paljoa.
Jossain vaiheessa aloin kaivata omaa aikaa, ja onneksi sitä ollaan saatu järjestettyä. Olen jatkanut taas kuntosaliharrastusta pari kertaa viikossa. Rakastan vauvaa yli kaiken, mutta välillä on ihana hengähtää niin, ettei tarvitse miettiä että ehdinkö nyt näiden unien aikana tehdä jotain vai herääkö pikkuinen kohta. Mies ei aluksi uskaltanut jäädä vauvan kanssa kahden, mutta nykyään sekin sujuu. Pulloruokinnan ansiosta he pärjäävät erittäin hyvin jos käyn vaikka kaupungilla shoppailemassa tai siellä kuntosalilla. Kerran minua odotti kotona valmis ruoka ja hymyilevä vauva.
Ehkä tässä oli kuitenkin tarpeeksi teksiä tällä erää. Kirjoitin tätäkin postausta kolmena päivänä :D Ehkä nyt on aika julkaista tämä, ja jatkan kirjoittamista toiste. Huomenna haluaisin kirjoittaa 3 kuukautta -postauksen, mutta saa nähdä ehdinkö. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kirjoittaa myös aiemmista täysistä kuukausista, synnytyksestä ja ehkä ristiäisistäkin. Mutta nyt minua tarvitaan muualla :)
Kun imetys ei onnistunutkaan niin kuin olisin halunnut, koin aika suuria riittämättömyyden tunteita äitinä. Onneksi lähipiirissäni ollaan oltu tukena, eikä kukaan ole yrittänyt painostaa imettämisen suhteen. Minun on annettu tehdä siten kuin koen parhaaksi, ja osittaisimetys on hyväksytty ihan täysin ilman minkäänlaisia "vastalauseita". Osittaiseen pulloruokintaan on välillä jopa hieman "kannustettu", tai ainakin minua on rohkaistu sanomalla, että tärkeintä on vauvan kasvu ja hyvinvointi, ja ihan hyvää ruokaa se korvikekin on. Itsekin alan pikkuhiljaa toipua siitä pettymyksestä, jonka imetyksen epäonnistuminen aiheutti. Enkä halua enää viettää tätä ihan liian nopeasti kuluvaa vauvavuotta murehtien tai miettien mikä meni pieleen. Nyt nautitaan tuosta ihanasta pienestä ihmisestä, joka meitä täällä ilahduttaa <3
Imetyksen lisäksi myrskyä on ollut myös parisuhteessa, mutta se kai on ihan yleistä. Sanotaan, että vauvavuosi on suhteen tulikoe. Ainakin meidän suhteen lujuutta on testattu tämän kolmen kuukauden aikana. Välillä on ollut erittäinkin rankkaa, mutta varmasti tästä selvitään. Onneksi meillä on erittäin hyväuninen ja tyytyväinen pieni vauva.
Vaikka vauva on nukkunut hyvin, silti väsymystä on ollut meillä molemmilla. Mies oli tottunut pitkiin yöuniin ja siihen, että sai mennä aikaisin nukkumaan. Nyt hänen yöunistaan on otettu pieni pala pois, kun vauvan rytmi on hieman myöhäisempi kuin miehen. Mutta ilmeisesti hän alkaa siihenkin tottua vähitellen. Minua taas on väsyttänyt jatkuva valppaana oleminen. Vauva nukkuu hyvin öisin. Useimmiten unta riittää 7-8h heräämättä edes syömään, ja rinnalla unet jatkuu senkin jälkeen. Mutta päivällä vauvamme ei nukukaan paljoa.
Jossain vaiheessa aloin kaivata omaa aikaa, ja onneksi sitä ollaan saatu järjestettyä. Olen jatkanut taas kuntosaliharrastusta pari kertaa viikossa. Rakastan vauvaa yli kaiken, mutta välillä on ihana hengähtää niin, ettei tarvitse miettiä että ehdinkö nyt näiden unien aikana tehdä jotain vai herääkö pikkuinen kohta. Mies ei aluksi uskaltanut jäädä vauvan kanssa kahden, mutta nykyään sekin sujuu. Pulloruokinnan ansiosta he pärjäävät erittäin hyvin jos käyn vaikka kaupungilla shoppailemassa tai siellä kuntosalilla. Kerran minua odotti kotona valmis ruoka ja hymyilevä vauva.
Ehkä tässä oli kuitenkin tarpeeksi teksiä tällä erää. Kirjoitin tätäkin postausta kolmena päivänä :D Ehkä nyt on aika julkaista tämä, ja jatkan kirjoittamista toiste. Huomenna haluaisin kirjoittaa 3 kuukautta -postauksen, mutta saa nähdä ehdinkö. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kirjoittaa myös aiemmista täysistä kuukausista, synnytyksestä ja ehkä ristiäisistäkin. Mutta nyt minua tarvitaan muualla :)
