Uusi viikko

Tässä on nyt reilu viikko sulateltu tätä raskausuutista, ja kaikki tuntuu vieläkin ihan epätodelliselta. Meillä alkaa näin perjantaisin aina uusi viikko, kun raskausviikko vaihtuu. Tänään siis viikkoja täynnä 7+0, eli tervetuloa kahdeksas raskausviikko.

Mun oireet on edeltävällä viikolla ollut lähinnä väsymystä, rintojen arkuutta ja lievää pahoinvointia. Eli samalla kaavalla taidetaan jatkaa kuin aiemminkin. Pahoinvointi yllättää herkästi jos ateriavälit pääsevät liian pitkiksi tai en aamulla saa ruokaa tarpeeksi nopeasti. Väsymys on ihan käsittämätöntä. Olen nukkunut öisin 9-11 tuntia ja silti töissä väsyttää ja kotona ollessakaan en meinaa jaksaa tehdä mitään. Liikuntakin on jäänyt vähälle, koska oon ollut niin väsynyt. Väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin yrittänyt aina silloin tällöin käydä kävelyllä. Alavatsassa on ollut lähes päivittäin lievää menkkamaista kipua, mutta ei onneksi koko ajan.

Mulla tulee kuitenkin lähes päivittäin mietittyä, että onkohan meidän pikkuisella kaikki hyvin. Ja mietin myös, että onkohan tuolla edes mitään. Haluaisin käydä yksityisellä varhaisultrassa, mutta tässä kuussa on ollut niin paljon isompia menoja, ettei oikeasti olisi varaa. Ensimmäiseen neuvolaan on nyt aikaa vähän päälle kaksi viikkoa. Siellä tuskin ultrataan tai kuunnellaan sykkeitä, joten en edes tiedä kuinka pitkälle joudun odottamaan, että saan varmasti tietää että siellä edes on pikkuinen. Aika ei meinaa kulua millään ja ajatukset pyörii ihan koko ajan vauvassa, enkä ole saanut luettua tenttiinkään. Onneksi töissä on tullut vähän uutta haastetta uusien työtehtävien myötä, ja näiden uusien tehtävien parissa työpäivät kuluvat vähän nopeammin.

Ei olla miehen kanssa puhuttu raskaudesta vielä oikein kellekään. Ainoastaan pari ystävääni tietää. Toinen heistä ihmetteli kun sanoin, etten ole kertonut vielä edes omille vanhemmilleni. Ajattelin, että jos jokin menisikin pieleen, olisi kamalaa kertoa heille suru-uutisia. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että ehkä meidän molempien vanhemmat oikeasti haluaisivat tietää, että heidän lastensa elämässä tapahtuu jotain näin merkittävää. Ehkä seuraavan raskausviikon koittaessa, ollaan jo rohkaistuttu ja kerrottu uutinen.

Mietittiin miehen kanssa, että miten oikeen kerrottaisiin. Ei oltu kumpikaan suorien sanojen kannalla (oikeesti, missä meidän rohkeus?), joten päädyin tilaamaan netistä vauva-aiheisia postikortteja, joihin ajattelimme kirjoittaa jonkin kivan runon. Kortit ajattelimme kuitenkin antaa ihan kasvotusten. Tulossa on siis jännittäviä tilanteita ja vieläpä tuplamäärä, koska meidän molempien vanhemmat ovat eronneet.

Tällaisissa tunnelmissa alkaa kahdeksas raskausviikko. Ai niin, ihanaa! Pikkuisessa pitäisi kohta alkaa olla jo vähän ihmismäisiä piirteitä (eikä enää katkaravun).