Sydän sykkii

Aloitetaan ihanimmasta asiasta! Käytiin perjantaina ylimääräisessä ultrassa ja siellähän se pikkuisen sydän sykki :') Oli niin ihana nähdä pikku Sintti siellä ruudulla ja sillä oli kaikki niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Tosin viikkoja oli perjantaina vasta 7+0, eli kokonainen viikko vähemmän mitä neuvola oli silloin ekan puhelinsoiton yhteydessä laskenut.

Pääsin tähän ylimääräiseen ultraan, koska mun menkat oli ennen raskautumista niin epäsäännölliset, ettei oikeastaan voitu sanoa olenko seitsemännellä vai yhdeksännellä viikolla. Jos viikkoja olisi ollut kasassa oletettua enemmän, olisi meillä voinut tulla jo kiire, mikäli halutaan osallistua sikiöseulontoihin. Mutta nyt meillä on vielä hyvin aikaa. Ultran terveydenhoitaja kehotti meitä jopa siirtämään tätä ensimmäistä neuvolaa vielä vähän eteenpäin, se kun on nyt varattuna ensi viikolle. Täytyy huomenna soittaa neuvolaan ja miettiä miten tehdään.

Ollaan myös ehditty kertoa raskaudesta mun vanhemmille ja miehen isälle. Vielä olisi miehen äidille kertomatta mutta se saa nyt odottaa hetken. Olihan se jännittävää, kun kerrottiin ihan ensimmäisenä minun isälle. Iskä otti asian tosi hyvin ja sanoi, että olihan tämä jo odotettavissa. Mutta kyllä tulevaa pappaa kuulemma vähän jännittää. Ja iskä oli niin ihana kun alkoi jo miettiä että mitä vauvatarvikkeita meillä on vielä jäljellä (mun nuorin pikkusiskopuoli on 6v).

Seuraavaksi kerrottiin miehen isälle, joka oli tosi yllättynyt. Mutta se sallittakoon, tuleehan hänestäkin pappa ensimmäistä kertaa. Kolmantena oli vuorossa minun äiti. Mulla jännitti ihan tosi paljon kertoa, mutta ihan turhaan. Äiti otti asian tosi hyvin, vaikka olikin hyvin yllättynyt. Apua se huuteli ja kiljahteli kun tajusi mitä oltiin juuri kerrottu (annettiin kortti+runo ja ultrakuva). Ihana äiti <3 Mutta äitiä ei saa kuulemma sanoa mummoksi. Täytyypä siis alkaa miettiä jotain vaihtoehtoista kutsumatapaa kuin mummo :) Ideoita?

Mun raskausoireet on vain pahentunu tässä viimeisen viikon aikana. Rinnat on kipeät, vessassa saa öisin ravata kolmen tunnin välein, pahoinvointi on ihan kamalaa ja sen lisäksi mua on myös huimannut tosi paljon. Olen joutunut olemaan pari päivää sairaslomallakin huimauksen takia. Huomenna pitäisi mennä kokeilemaan töissä oloa, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. En haluaisi itselle mitään sairastelijan mainetta, varsinkin kun tuolla meillä tuntuu olevan tosi kova kilpailu työpaikoista.

Nyt mie painun kuitenki puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Toivotaan että huomenna ei enää oksettais niin paljon ku tänään. Öitä!

Ai niin laskettu aika 18.4.2014 <3