Yhteistä aikaa

Edellisessä tekstissä harmittelin minun ja miehen olematonta yhteistä aikaa näiden arjen kiireiden keskellä. Lauantai-iltana päädyimmekin sitten keskustelemaan miehen kanssa tästä tilanteesta. Melkein sitä olisi jo pieneksi riidaksikin voinut kutsua, mutta jotain positiivista se sai kuitenkin aikaan. Sunnuntaina nimittäin vietettiin vihdoinkin sitä yhteistä aikaa. Mulla oli koko sunnuntain sen verran paha olo, etten pystynyt keskittymään lukemiseen, joten päädyin siirtämään tenttikirjan sivuun silläkin uhalla että tentti oli seuraavana päivänä. Suursiivoustakaan ei kannattanut tehdä sunnuntaina koska kaappiremontti jatkui vielä maanantaina, joten ehkä siksi sain viimeinkin sitä yhteistä aikaa.

Sunnuntain jälkeen ei ollakaan enää kinasteltu ihan niin paljon. Remonttikin saatiin valmiiksi, siivous vain puuttuu vielä. Tenttikin oli, ja se meni paremmin kuin kuvittelin, mutta en kyllä silti tiedä meneekö se läpi. Nyt en kuitenkaan mieti tuota tenttiä enää, vaan keskityn seuraavaan. Ehkä hieman uhkarohkeasti valitsin seuraavaksi tentiksi hieman isomman ja vaativamman kokonaisuuden. Aikaa olisi kuusi viikkoa, mutta aika tuntuu aina menevän ihan liian nopeasti, varsinkin kun materiaalia on tällä kertaa varmaan nelinkertaisesti edelliseen verrattuna.

Mulla on ollut viime aikoina hieman masentuneet fiilikset. Ehkä se on tämä syksy, joka saa mielen maahan. Ja jotenkin pelottaa se kun vartalo tulee muuttumaan raskauden aikana. Mutta voisin kirjoitella näistä asioista enemmän omassa postauksessa.

Nyt suuntaan kirjastoon hakemaan tenttikirjaa ja sen jälkeen iltaluennolle. Luennolla on muuten yksi kaveri, joka aloitti opinnot minun kanssa samaan aikaan silloin monta vuotta sitten. Täytyypä katsoa jos istuisin kerrankin jonkun tutun vieressä luennolla, enkä aina yksin.