Rv 31+5 ja mietteitä synnytyksestä

Ihan hurjaa vauhtia menee tämä aika! Tänään on raskausviikkoja kasassa jo hurjat 31+5. Reilu viikko sitten minulle iski kunnon nuha. Viime viikon sinnittelin flunssaisena töissä, mutta maanantaina luovutin ja hakeuduin työterveyshuoltoon. Nyt olen sitten kolmatta päivää sairaslomalla flunssan takia. Onneksi olen säästynyt kuumeelta, mutta ilman sitäkin olo on ollut aika kamala. Vaikka olo on vieläkin melko tukkoinen, ajattelin huomenna kokeilla työntekoa, koska sitten olisikin tulossa neljän päivän vapaa. Kerrankin näin että sairastan työpäivinä enkä vapaalla/lomilla. Vapaiden jälkeen olisikin sitten enää vain pari viikkoa töitä! Ehkä pystynkin olemaan töissä loppuun asti, vaikka kuusi viikkoa sitten muistan ajatelleeni, etten ikinä selviä tästä urakasta. 

Mutta minulla on viime aikoina alkanut tulla iltaisin hieman kipeitäkin supistuksia (varsinkin työpäivien jälkeen), joten täytyy tässä seurailla oloa, ja katsoa sen mukaan kuinka pitkään uskallan rasittaa itseäni. Neuvolan terveydenhoitaja sanoikin, että olisi hyvä yrittää pitää vauva vielä ainakin muutaman viikon masussa kasvamassa. Ja tottakai minäkin toivon sitä, vaikka olo alkaakin olla jo aika tukala.

Käytiin miehen kanssa eilen neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa. Osallistujat olivat alueemme odottajia, joilla laskettu aika on maalis-, huhti- ja toukokuussa. Aiheena oli synnytys, babyblues ja synnytyksen jälkeinen masennus. Tunsin vatsani ehkä isoimmaksi kaikista, vaikka tuskin olin se, jolla laskettu aika olisi ensimmäisenä. Ymmärsin valmennuksessa, että paikkakunnallamme ei ole tapana erityisemmin suunnitella synnytyksiä, tai edes kirjata ylös erityisiä toiveita synnytystä varten, vaan edettäisiin aina tilanteen mukaan. Tämä hieman yllätti minut, mutta ehkä se ei olekaan niin huono asia loppujen lopuksi. Toistaiseksi olen itse suhtautunut melko avoimella ja rennolla asenteella tulevaan koitokseen, ja toivottavasti saan pidettyä saman asenteen loppuun asti. Erityisiä pelkoja minulla ei ole vielä tullut, vaikka välillä jännittääki se miten selviän kivusta, ja myöskin se, ettei vauvalle vaan tapahdu synnytyksessä mitään.

Katsoimme valmennuksessa synnytysvideota, jossa näytetty epiduraalin laittaminen sai piikkikammoiselle miehelleni kylmän hien otsaan. Mies poistuikin hetkeksi huoneesta ja hänellä jäikin vauvan syntymä näkemättä. Ei kuulemma haitannut yhtään. Saa nähdä miten käy sitten kun minä olen synnyttämässä. Mies arveli, että hän tulee istumaan huoneen nurkassa, eikä todellakaan ole menossa "ottamaan koppia" kun vauva syntyy. Sanoinkin miehelle että en halua että hän näkee mitään "kamalaa", ja tärkeintä on että hän pitää minua kädestä kiinni ja on tukena (silläkin hetkellä jos minulle epiduraalia laitetaan). Mies on sanonut, ettei halua leikata napanuoraa. Minä toivoisin, että mies saisi kylvettää ja pukea vauvan ensimmäisen kerran, mutta mies ei ollut siitäkään ihan varma, ilmeisesti että uskaltaako.

Millaisia ajatuksia/toiveita teillä on ollut synnytykseen?

Vaunut x2

Tämä postaus on nyt omistettu meidän vauvan vaunuille! Kuten otsikkokin jo kertoo, vaunuja on kahdet. Toiset on ostettu vaunulenkkejä ja lumisia olosuhteita ajatellen, ja toiset on ketterät kaupunkirattaat.

Vaunulenkeille tarkoitetut vaunut ostimme jo niinkin aikaisilla viikoilla kuin 11-12. Vaunuiksi valikoitui ihan sattumalta Emmaljunga Cerox -rattaat Quadrolift -kantokopalla, kun törmättiin näihin tori.fi:ssä. Siitä asti ne ovatkin odotelleet vauvaa olohuoneen nurkassa. Vaunut on siis ostettu käytettyinä. Ne ovat olleet käytössä yhdellä lapsella ja niitä on aina säilytetty sisällä. Vaunuja valittaessa ehdottomina kriteereinä olivat käännettävä työntöaisa ja lumiseenkin maastoon sopivat renkaat. Nämä vaunut täyttivät molemmat kriteerit ja musta-harmaa värikin oli meille mieluisa. Mukana tuli vielä vaunuihin sopiva hoitolaukku, sadesuoja ja rengassuojat.

Quadrolift -kantokoppa asetetaan ratasosan päälle, jolloin vaunut sopivat vastasyntyneelle. Koppa voidaan muuntaa myös lämpöpussiksi. Kopassa on ihana lämmin keinoturkis pehmuste, jota voi käyttää pelkästäänkin istuinpehmusteena. Ylemmän kollaasin "jalkapeitteen" voi laittaa talvella vielä kopan suojaksi.

Äskettäin löysin vielä paikkakuntani facebook-kirpputorilta täysin meidän vaunujen värisen Babylift -kopan, joka mun oli ihan pakko saada. Babyliftissä on pehmeämpi patja, jolla vauvan on varmasti mukava nukkua päiväunia. Kesällä babylift saattaisi myös olla hieman viileämpi kuin tuo meidän toinen koppa. Syksyllä otetaan sitten varmasti käyttöön tuo quadrolift -kantokassi. Molempien koppien omistaminen on ehkä hieman turhaa, mutta eiköhän niille kummallekin löydy käyttöä, quadrolift kun sopii vielä ratasiässäkin lämpöpussina.

Toiset rattaat ovat ketterät matkarattaat, joita aiomme käyttää kaupassa ja kaupungilla. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme matkarattaiksi Britax b-motion -rattaat. Rattaiden selkänoja menee ihan vaakatasoon, joten ne sopivat ihan pienellekin vauvalle. Huomasin myös, että quadrolift -koppa sopii rattaisiin tosi hyvin, joten vauvaa voisi hyvin nukuttaa myös matkarattaissa. Rattaissa on kääntyvät ja lukittavat eturenkaat, joten niiden kanssa on helppo liikkua esimerkiksi kaupungilla. Mainostetaan myös että näillä ilmakumipyörillä pääsisi maastossa kuin maastossa, mutta meillä ei vielä ole sen kummemmin kokemusta pyöristä, joten en osaa sanoa pitääkö paikkaansa. Rattaat on myös helppo laittaa kasaan, ja menevät erittäin pieneen tilaan, joten ne mahtuvat jopa minunkin pienen pieneen autoon.

Britaxin rattaat ostimme uutena Lastentarvikkeen alennusmyynneistä. Samalla reissulla mukaan tarttui myös turvakaukalo ja jalusta. Turvakaukalomme ei ole britaxin, joten se ei mene rattaisiin britaxin omalla travel systelmillä. Huomasin kuitenkin, että kun rattaisiin laittaa etukaaren paikalleen, asettuu myös meidän gracon kaukalomme tukevasti etukaarta vasten. En kuitenkaan tiedä tulemmeko käyttämään kaukaloa rattaissa, koska se ei siihen oikeasti kuulu, ja en ole kokeillut tulisiko kaukalosta liikaa painoa tälle etukaarelle, ettei se vaan mene rikki.

Mitäs tykkäätte meidän vaunuista? Löytyykö muilta samoja vaunuja? :)

Neuvolaa ja lääkäriä

Aloitan taas ihmettelemällä että mihin tää aika oikein menee? Tänään taitaa olla jo rv 29+4. Hurjaa vauhtia lähestytään taas yhtä tasaviikkoa eli 30+0. Enää viisi viikkoa ja muutama päivä äitiysloman alkuun. En tiedä jaksanko olla töissä ihan loppuun asti mutta tuo viisi viikkoa ei kuulosta enää ihan kamalaltakaan. Siitä sitten vielä toiset viisi viikkoa ja meillä saattaa olla jo vauva!

Viime viikolla oli taas neuvola. En tainnut ehtiä kertoa edellisestäkään neuvolasta mitään, mutta siinä ei ollutkaan kummempaa. Edellisen neuvolan arvoja voisin laittaa taas sulkuihin.

Raskausviikko: 28+5 (24+3)

Painonlisäys edellisestä neuvolasta: 618 g/vko (637g)
Painonlisäys raskauden alusta: 10,7 kg
Verenpaine: 126/71 p. 90 (133/68 p. 77)
Hemoglobiini: 132 (128)
Vauvan syke: 140 (150)
Liikkeet: ++ (++)
Sf-mitta: 28

Pissanäytteestä jotain oli nyt enemmän plussalla (aikaisemmin ollut vain hieman), joten kävin labrassa antamassa kunnon näytteen. Siinä kaikki oli kuitenkin ihan kunnossa.

Neuvolan jälkeen oli myös lääkäri. Kohdun suu oli kiinteä ja kiinni. Pituutta oli sama 3cm kuin rv 12+5. Mulla on ollut jonkin verran harjoitussupistuksia, ja jotain kipujakin tuolla alueella mutta onneksi mikään ei ole alkanut avata paikkoja. Lääkäri ultrasi vauvan ja painoarvioksi vauva sai jo hurjat 1392g. Vauva kasvaa kuitenkin kuulemma ihan käyrillä. Vauva oli masussa raivotarjonnassa eli pää alaspäin, mutta kuulemma mahtuu vielä hyvin kääntymäänkin. Toivottavasti ei kuitenkaan kääntyisi enää ainakaan kovin loppuvaiheessa "väärinpäin".

Muuten lääkärikäynnistä ei sitten jäänytkään hyvä mieli. Minulla on ollut viime aikoina aika paljon uniongelmia, ja luonnollisesti kerroin niistä lääkärillekin. Olin myös joutunut olemaan edellisenä päivänä poissa töistä väsymyksen ja huonovointisuuden takia. Sairasloman hain työterveydestä. Lääkäri kuitenkin tyrmäsi uniongelmani ja edellisen päivän sairasloman ihan täysin. Kuulemma en voi olla töistä pois uniongelmien takia. Kaikki meistä nukkuvat välillä huonosti, ja sitten täytyy nukkua seuraavana yönä paremmin. Purskahdin ihan itkuun lääkärin vastaanotolla. Yritin kertoa, että nämä uniongelmat ovat jatkuneet jo pidemmän aikaa. Sain reseptin närästyslääkkeeseen ja Ceralan-perusvoiteeseen, jotta närästys ja atooppisen ihon kutina ei ainakaan valvottaisi. Lääkäri kehotti minua myös varaamaan ajan neuvolan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka kanssa voisin käydä keskustelemassa mieltäni painavista asioista. Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse siitä, että en saisi nukuttua koska joku asia painaisi minun mieltäni.

Tulin kotiin lääkäriltä ja purskahdin taas itkuun. Mieskin oli ihan ihmeissään lääkärin puheista. Nyt tässä on sitten yritetty sinnitellä väsymyksen kanssa töissä. Onneksi minulla ei ole ollut kovin aikaisia aamuvuoroja niin olen saanut nukkua aamupäivisin jonkin verran. Onneksi esimieheni on kuitenkin ollut ymmärtäväinen. Hän on myös toteuttanut kaikki työvuorotoiveeni. Täytyy nyt vain mennä työvuoro kerrallaan eteenpäin.

Mulla on vasta perjantaina seuraavan kerran töihin, joten voisin yrittää joku päivä kuvata tämän hehkeän barbamaman vartalon teillekin näytille. Ja vauvahankinnatkin alkavat olla aika hyvällä mallilla, joten voisin yrittää esitellä teille myös muun muassa meidän vaunuja, pinnasänkyä ja ehkäpä sitteriäkin! Saa nähdä milloin saan tämän kaiken aikaiseksi :D

Sleepless

Täällä blogissa on ollut aika hiljaista viime aikoina. Syynä on ollut oikeastaan vain minun ihan kamala väsymys. En ole viime aikoina saanut oikein nukuttua öisin. Itse asiassa huomasin eilen, että jo noin kuukausi sitten olin valitellut omassa facebookissani yöllistä valvomista, enkä muista kauan olen sitä ennen jo valvonut.

Ihan ensimmäiset raskaudenajan "uniongelmathan" ilmestyivät melkein heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Silloin alkoi heräily vessaan. Siinä vaiheessa sain kuitenkin aina unen helposti uudestaan, ja vaikka olin silloin väsynyt, sen ajan väsymys johtui vain raskaudesta eikä niinkään yöllisistä heräämisistä. Ja vessassa olenkin joutunut käymään vähintään kerran yössä ihan koko raskauden ajan. Jossain vaiheessa kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua selvemmin, en enää saanutkaan niin hyvin unta näiden yöllisten vessakäyntien jälkeen. Aluksi sitä oli aina niin ihmeissään vauvan liikkeistä eikä vaan malttanut nukkua. Sitten liikkeet alkoivat jo olla niin voimakkaita, että unta ei saanut ihan heti sen takia kun pikkuinen mylläsi masussa. Siinä vaiheessa saatoin kuitenkin valvoa vain puolisen tuntia yöllä ja uni tuli sen jälkeen.

En muista missä vaiheessa nämä uniongelmat pahentuivat ja aloin heräilemään öisin pidemmiksi ajoiksi. Saatoin olla kaksikin tuntia hereillä ja vaikka väsytti niin uni ei vaan tullut. Mielessä pyöri kaikenlaisia asioita tulevista työvuoroista vauvan patjaan. Joinakin öinä saatoin nukkua paremmin mutta silloinkin yleensä heräsin sitten tunti tai pari ennen omaa tai miehen kellon soittoa.

Olen aina ollut minusta ja miehestä se, joka nukahtaa ensimmäisenä. Viime aikoina sekin on kuitenkin alkanut kääntyä toisinpäin ja unensaanti on vaikeutunut myös iltaisin. Toissayönä en meinannut millään saada illalla unta. Viimein nukahdin varmaankin hieman ennen puolta yötä, mutta heräsin jo 3:54, jonka jälkeen en saanut enää unta. Aamulla päädyin sitten itkemään miehen kainaloon, etten jaksa enää valvoa.

Eilen soitin neuvolaan näistä mun uniongelmista. Kerroin, miten minusta tuntuu että sekoan kohta jos en saa nukuttua. Pelkään myös, että väsymys vain jatkuu koko loppuraskauden ja olen ihan poikki sitten kun vauva on syntynyt. Miten jaksan sitten huolehtia vauvasta, kun mieskin on töissä. Terveydenhoitaja sanoi, että kyllähän minun tarvisi saada tarpeeksi unta, koska väsymys voi lisätä elimistön stressiä, joka voi taas aiheuttaa supistuksia. Minun tulisikin keskustella tästä unettomuudesta lääkärin kanssa. Joissakin tapauksissa raskaana oleville on kuulemma määrätty nukahtamislääkkeitä. Itse en kuitenkaan mielellään söisi mitään ylimääräisiä lääkkeitä raskausaikana Toinen vaihtoehto olisi sitten kuulemma sairasloma, jotta en ainakaan stressaisi töistä ja valvoisi sen takia. En kuitenkaan koe, että stressaisin töitä. Teen vain neljä työvuoroa viikossa, ja yleensä vain kerran viikossa aamuvuoroa, jolloin vain se yksi aamuherätys aiheuttaa hieman stressiä. Toki olen tässä vaiheessa ja tuossa työssäni kaikkien työvuorojen jälkeen yhä vain väsyneempi... Olisin saanut siirrettyä ensi viikon neuvolalääkärin jo tälle viikolle mutta aloin pelätä tuota sairaslomaa ja halusin sitten sinnitellä ensi viikkoon. En tiedä oliko se virhe.

Mies lähti eilen muutamaksi päiväksi työreissulle, ja jostain syystä sainkin viime yönä nukuttua lähes kahdeksan tuntia! Aloitin rentoutumisen jo kuuden aikaan kun aloin katsella telkkaria. Illalla lämmitin myös saunan. Yritin olla tekemättä tai miettimättä mitään, mikä voisi aiheuttaa stressiä. Nukkumaan mennessä asettelin tyynyjä jalkojen väliin ja masun tueksi, jotta saisin mahdollisimman mukavan asennon nukkua. Aamuyöstä heräsin tietysti vessaan mutta sainkin sen jälkeen vielä uudestaan unen. Yksi hyvä yö ei tietenkään korjaa pidemmän ajan univelkaa, mutta jospa tällaisia hyviä öitä tulisi jossain vaiheessa lisää, ja pärjäisin ainakin ensi viikon neuvolalääkäriin asti.

Tällaista siis tänne! Tänään taitaa olla jo rv 27+4 ja enää alle kolme kuukautta laskettuun aikaan. Masu kasvaa ja vauvakin toivottavasti sen mukana. Ainakin vauva on liikkeistä päätellen voimistunut tosi paljon ♥ Mulla olis puhelimessa parit masukuvat ja pitäis tässä joku päivä yrittää saada niitä tännekin asti. Toivottavasti jaksatte roikkua mukana vaikka täällä ollaankin nyt vähän väsyneempiä ja hiljaisempia  :)

Äitiyspolilla rv 25+2

Ihan ensimmäiseksi, hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille! :) Meidän vuosi on alkanut aika kiireisissä merkeissä kun on ollut aika paljon töitä. Jokaisen työvuoron jälkeen olen vieläpä aina vaan väsyneempi. Saa nähdä kauan vielä jaksan. Toivottavasti mahdollisimman pitkään!

Mulla oli eilen vapaapäivä, mutta jotenkin kummasti sitä "ohjelmaa" ilmaantui sitten. Lähdin nimittäin miehen kanssa pihalle haukkaamaan vähän happea ja lumitöihin. Mies oli ehtinyt jo kolata lähes koko pihan, mutta halusin sitten itsekin kokeilla meidän uutta lumikolaa, jonka joulupukki oli meille tuonut. Enpä ehtinyt kauaa kolata kun kola yhtäkkiä tökkäsi johonkin ja kävelin reipasta vauhtia suoraan alavatsa edellä päin sitä lumikolan metallista vartta. 

Osuma sattui hetken, ja sen jälkeen taisi tulla itku pelkästä säikähdyksestä. Itkin miehelle että nyt varmasti tapahtui jotain kamalaa. Kipeää ei oikeastaan enää käynyt, ainakaan kovin paljoa. Pientä pistävää kipua tunsin navan vasemmalla puolella ja kävellessä sattui hieman alavatsaan sivuille. Soitin päivystykseen, josta neuvoivat että voisin tulla käymään lääkärillä, joka voisi ultralla varmistaa että kaikki on varmasti kunnossa. Aika hyvin vatsa kuulemma kestää tuollaisia pienempiä iskuja, mutta haluttiin sitten käydä ihan varmuuden vuoksi näytillä.

Mentiin päivystykseen, jossa oli viikonloppuillalle tyypillisesti tosi paljon ihmisiä jonottamassa. Päästiin sitten kuitenkin suoraan yläkerran äitiyspoliklinikalle, ja sairaanhoitajan käyrien kautta erikoislääkärille. Käyrillä tarkasteltiin vauvan sykettä ja mahdollisia supisteluja, joita ei sitten onneksi tullut. Verikokeisiinkin jouduin. Lääkäri katsoi sitten ultralla vauvaa, istukkaa ja jotain virtauksia ja totesi, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Lääkäri tarkisti vielä lopuksi ultralla alakautta kohdunsuun tilanteen, koska minulla on taas ollut kipuja sillä alueella. Kohdunsuulla ei kuitenkaan ollut muutoksia. Mikä helpotus! Minun täytyi kuitenkin jäädä osastolle yöksi tarkkailuun, jos kohtu alkaisikin supistella.

Sitten vaihdoinkin jo sairaalavaatteet päälle ja pääsin lepäilemään. Siinä otettiin sitten lisää käyriä. Miehelle sanoin tässä välissä heipat ja jäin yksin makaamaan sinne osastolle. Vielä ennen puolta yötä otettiin lisää käyriä, ja myöskin yöllä kertaalleen. Jossain välissä yöllä sain myös huonekaverin. Nukuin yön aika huonosti sairaalan kovalla sängyllä. Aamulla oli vuorossa taas lisää käyriä, aamupalaa, lepoa, uudet verikokeet, taas vähän lisää käyrillä makaamista ja vähän lisää lepoa. Lääkäri kävi aamupäivällä juttelemassa, ja totesi että kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä tästä. Pääsin lounaan jälkeen lähtemään kotiin, ja mukaan sain sairaslomalapun tälle päivälle.

Käyrillä rv 25+2

Meidän pikkuinen sai muuten painoarvioksi jo hurjat 875 grammaa! Ja hän oli kääntynyt taas pää alaspäin (rakenneultrassa taisi olla jalat alaspäin). Vauvahan mahtuu vielä kääntymään hyvin ja kääntyileekin paljon, mutta taisi tuo viimeisin kääntyminen tapahtua eilen, koska vielä ihan viime päivinä vauva on potkinut oikeastaan vain ihan alavatsalle ja virtsarakkoon. Nyt potkut tuntuu taas ihanasti jopa navan korkeudella ja niitä voi tuntea kädelläkin :) Eiköhän vauva kuitenkin tule vielä tekemään useammankin kuperkeikan pikku pesässään, mutta täytyy sanoa, että itse pidän tästä nykyisestä asennosta (se virtsarakkoon potkiminen ei ole kovin mukavan tuntoista).

Toivottavasti teidän vuosi on alkanut vähän paremmin kuin meillä! Ja toivottavasti saan pysyä poissa äippäpolilta synnytykseen asti :) Totesin muuten miehelle, että hän saa tehdä tänä talvena kaikki lumityöt, eikä hän onneksi valittanut ♥

P.s. Milloin alkaa viimeinen raskauskolmannes? :D

Masukuvaa 24+0 ja vähän kuulumisia

Tässä masukuvaa viime perjantailta, jolloin viikkoja tuli täyteen 24+0. Hurjaa vauhtia menee tämä aika. Ilmeisen isolla rakkaudella rakennettu tämä meidän pikkuneidin asuinpaikka ;)

Rv 24+0

Yhteiselo tämän kokoluokan vatsan kanssa alkaa välillä tuntua jo melko tukalalta. Töissä yritän varoa pudottamasta mitään lappusia lattialle, koska niiden nostaminen on vaikeaa. Selkä menee heti kipeäksi jos joudun vähänkin kyykkimään, ja nyt olen myös huomannut että polvetkin alkavat kipeytyä. 

Töissä olen "päässyt" tekemään vähän ns. parempia hommia, mutta se sitten vaatiikin jo enemmän jaloilla olemista ja melkein jatkuvaa liikkumista. Ennen raskautta olisin ollut tästä urakehityksestä enemmän kuin innoissani, mutta saa nyt nähdä miten kauan tässä pystyy yleensäkään olemaan töissä. En kuitenkaan halua valittaa esimiehelleni työtehtävistä koska toivon, että näitä töitä olisi myös äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen. Minun työsopimus kun loppuu vanhempainvapaan aikana. Saa nähdä miten käy!

Huomenna on seuraava neuvola. Hieman jännittää astua vaa'alle näin joulun jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että eihän tässä ihan niin paljoa olla syöty, että tarvitsisi sen puolesta jännittää painonnousua. Herkkuja on kyllä syöty vähän enemmän kuin normaalisti, mutta ei kuitenkaan ihan tuhottomasti.

Niin joo, joulukin meni ihanasti! Miehenkin kanssa ollaan oltu kinastelematta jo pidemmän aikaa. En tiedä johtuuko tämä hormoneista, mutta tuntuu että oon vaan ihan täynnä rakkautta miestä ja tätä meidän pikkuvauvaa kohtaan ♥

Tehtiin muuten perjantaina muutama hieman isompi hankinta vauvalle kun satuin käymään Lastentarvikkeen alessa. Voisin kirjoitella niistä enemmän ensi viikolla! Nyt täytyy kuitenkin suunnata töihin! :)

Hankintalistalla: Sitteri

Haluan hankkia tulevalle vauvallemme sitterin. Olen kuullut, että sellainen on todella kätevä pienen vauvan kanssa. Aivan kaikkea kun ei vaan pysty tekemään vauva sylissä. Haluaisin myös, että sitteri olisi meillä jo valmiina kun vauva tulee. En halua silloin enää käyttää aikaa ja energiaa hyvän sitterin löytämiseen.

Millainen sitten on hyvä sitteri? Sittereitä näyttää löytyvän käsittämätön määrä erilaisia. On kalliita ja edullisia. Joissakin on lelukaari, toisissa taas ei. Jotkut sitterit myös keinuvat ja tärisevät, mutta olen miettinyt että onkohan tällaiset ominaisuudet niitä kaikista tärkeimpiä. Näyttävimmät sitterit muistuttavat kunnon viihdekeskusta kaikkine patteritoimintoineen. Jotenkin itse kuitenkin vierastan tällaisia laitteita. Haluaisin siis meille jonkin perussitterin.

Moni on kehunut kollaasissa olevaa Babybjörn Balance -sitteriä, mutta sen korkea hinta hieman mietityttää. Olen kuullut sitä sanottavan muun muassa ergonomiseksi ja lapsen kehitystä tukevaksi, mutta onkohan juuri näin. Ajaisiko esimerkiksi paljon edullisempi Carena babysitteri saman asian? Monien sittereiden kohdalla on ilmoitettu vauvan iäksi 0-6 kk, mutta Babybjörnin sitteri kestäisi hieman painavampaakin lasta. Olen kuitenkin kuullut kokemuksia, että vauva ei enää viihtyisi sitterissä kun alkaa liikkua ja nousta istumaan. 

Rätt Start Pingu sitteri näyttää ihanalta, kuten myös Cosatto Hoop Bouncer  (ihan perussitteri ilman erityisiä toimintoja) ja vähän "hienompi" malli Cosatto Bobbin Rocker Knit Wits (mm. selkänojan säätö, värinä- ja musiikkitoiminto). Tämä viimeisin miellyttää ehkä silmääni kaikista eniten, mutta en tiedä onko sen päällinen irrotettava ja pestävissä.

Haluaisin ainakin, että sitterissä olisi pestävä päällinen, selkänojan säätö ja ehkäpä jonkinlainen keinumismahdollisuus, unohtamatta tietenkään kohtalaista hintaa. Irrotettavasta lelukaaresta tulee lisäpisteitä. Ja saattaapa värikäs ulkonäkökin olla plussaa. Haluaisin myös että sitteri olisi suht helppo ottaa mukaan esimerkiksi mummolaan. Täytyy vielä tutkia tarkemmin täyttääkö yksikään kollaasin sittereistä näitä huimia kriteerejäni.

Onko teidän vauvoilla ollut sitteriä, tai oletteko ajatelleet hankkia sellaista? Turhaa vai tarpeellista? Myöskin vinkkejä hyvistä sittereistä otetaan vastaan! :)