Kuulumisia

Hei kaikki! Siitä on pitkä aika kun olen kirjoittanut viimeksi. Olen halunnut monesti tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta jotenkin kaikki aika on mennyt vauvan hoitamiseen ja ihmettelemiseen. Nyt yritän kuitenkin jotenkin koota ajatuksiani tästä lähes kolmesta kuukaudesta, minkä meidän ihana vauva on täällä jo ollut.

Täytyy heti alkuun todeta, että meillä on todella ihana, iloinen, terve ja tyytyväinen vauva. En olisi voinut kuvitellakaan, että vauva voisi olla näin "helppo" kuin mitä meidän vauva on. Alku ei kuitenkaan meilläkään ollut ihan ruusuinen. Imetyksen kanssa oli pitkään ongelmia. Vauvan paino ei meinannut nousta millään ja syntymäpainokin saavutettiin vasta noin kuukauden iässä. Korvike tarvittiin imetyksen lisäksi että paino saatiin nousemaan. Se oli minulle kova paikka kun niin haaveilin täysimetyksestä. Hetken aikaa yritin jos oltaisiin vielä päästy takaisin täysimetykseen. Otin yhteyttä imetystukiryhmäänkin. Sain sieltä kyllä hyviä neuvoja ja tukea, mutta sitten kuitenkin "luovutin". Korvike sai pysyä osana, ja tälläkin hetkellä mennään osittaisimetyksellä. 

Tasapainoilu korvikkeen ja imettämisen välillä on ollut yllättävän haastavaa, mutta aina silloin tällöin tuntuu, että ehkä tähän on löydetty jonkinlainen tasapaino. Tyttö kuitenkin kasvaa nyt hyvin tällä tavalla, ja sehän on tärkeintä. Tämä äitikin on nykyään paremmalla mielellä kun stressi imetyksestä on vähentynyt. Alun imetyksestä ja painokontrolleista stressaaminen vei omaa energiaani tosi paljon ja välillä tuntuu, että unohdin nauttia vauva-arjesta. Nyt ei siis enää stressata (paitsi ehkä sellaisina päivinä kun imetyskertoja on tullut vähän).

Kun imetys ei onnistunutkaan niin kuin olisin halunnut, koin aika suuria riittämättömyyden tunteita äitinä. Onneksi lähipiirissäni ollaan oltu tukena, eikä kukaan ole yrittänyt painostaa imettämisen suhteen. Minun on annettu tehdä siten kuin koen parhaaksi, ja osittaisimetys on hyväksytty ihan täysin ilman minkäänlaisia "vastalauseita". Osittaiseen pulloruokintaan on välillä jopa hieman "kannustettu", tai ainakin minua on rohkaistu sanomalla, että tärkeintä on vauvan kasvu ja hyvinvointi, ja ihan hyvää ruokaa se korvikekin on. Itsekin alan pikkuhiljaa toipua siitä pettymyksestä, jonka imetyksen epäonnistuminen aiheutti. Enkä halua enää viettää tätä ihan liian nopeasti kuluvaa vauvavuotta murehtien tai miettien mikä meni pieleen. Nyt nautitaan tuosta ihanasta pienestä ihmisestä, joka meitä täällä ilahduttaa <3

Imetyksen lisäksi myrskyä on ollut myös parisuhteessa, mutta se kai on ihan yleistä. Sanotaan, että vauvavuosi on suhteen tulikoe. Ainakin meidän suhteen lujuutta on testattu tämän kolmen kuukauden aikana. Välillä on ollut erittäinkin rankkaa, mutta varmasti tästä selvitään. Onneksi meillä on erittäin hyväuninen ja tyytyväinen pieni vauva.

Vaikka vauva on nukkunut hyvin, silti väsymystä on ollut meillä molemmilla. Mies oli tottunut pitkiin yöuniin ja siihen, että sai mennä aikaisin nukkumaan. Nyt hänen yöunistaan on otettu pieni pala pois, kun vauvan rytmi on hieman myöhäisempi kuin miehen. Mutta ilmeisesti hän alkaa siihenkin tottua vähitellen. Minua taas on väsyttänyt jatkuva valppaana oleminen. Vauva nukkuu hyvin öisin. Useimmiten unta riittää 7-8h heräämättä edes syömään, ja rinnalla unet jatkuu senkin jälkeen. Mutta päivällä vauvamme ei nukukaan paljoa.

Jossain vaiheessa aloin kaivata omaa aikaa, ja onneksi sitä ollaan saatu järjestettyä. Olen jatkanut taas kuntosaliharrastusta pari kertaa viikossa. Rakastan vauvaa yli kaiken, mutta välillä on ihana hengähtää niin, ettei tarvitse miettiä että ehdinkö nyt näiden unien aikana tehdä jotain vai herääkö pikkuinen kohta. Mies ei aluksi uskaltanut jäädä vauvan kanssa kahden, mutta nykyään sekin sujuu. Pulloruokinnan ansiosta he pärjäävät erittäin hyvin jos käyn vaikka kaupungilla shoppailemassa tai siellä kuntosalilla.  Kerran minua odotti kotona valmis ruoka ja hymyilevä vauva.

Ehkä tässä oli kuitenkin tarpeeksi teksiä tällä erää. Kirjoitin tätäkin postausta kolmena päivänä :D Ehkä nyt on aika julkaista tämä, ja jatkan kirjoittamista toiste. Huomenna haluaisin kirjoittaa 3 kuukautta -postauksen, mutta saa nähdä ehdinkö. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kirjoittaa myös aiemmista täysistä kuukausista, synnytyksestä ja ehkä ristiäisistäkin. Mutta nyt minua tarvitaan muualla :)

Hän on täällä!

Meidän ihana pieni prinsessa syntyi 4.4.2014 (rv 38+0). Ollaan niin onnellisia <3

Pienelle peti

Tänä aamuna laitoin viimeinkin vauvalle sängyn valmiiksi, ihan lakanoita myöten. Nyt on sekin valmiina, jos vauva päättäisikin tulla yllättäen. Meidän pinnasänky on Brion. Se on ihan "tavallinen" pinnasänky, jonka pohja voidaan säätää kahteen eri tasoon. Ostimme pinnasängyn käytettynä, kuten monet muutkin vauvan tarvikkeet.

Huomasin juuri, että itse pinnasänkyä ei kuvista oikeastaan näy. Pinnasängyn reunoja pehmustaa Pupujussikat reunapehmuste, joka on ostettu käytettynä. Verhotanko ja verhokatos löytyivät myös käytettyinä. Verho tekee minun mielestäni sängystä turvallisen ja rauhallisen paikan pikkuisen unelle.

Päiväpeitteenä vauvan sängyssä on itse ompelemani tilkkutäkki. Se onnistui lopulta todella hyvin, ja tykkään peitosta tosi paljon! :)

Vaikka vauvalla on ihana pinnasänky, olen kuitenkin ajatellut nukuttaa vastasyntynyttä äitiyspakkauksen laatikossa. Laatikkoa koristaa myöskin Pupujussikat reunapehmuste. Nurkassa vauvaa odottelee ihana violetti Ainupupu.

 Sellainen on meidän vauvan sänky. Toivottavasti pikkuinen viihtyy siellä :)

Vauvan sairaalakassi

Täällä mennään tällä hetkellä jo raskausviikkoja 35+6. Aika tuntuu kuluvan vieläkin ihan hurjan nopeasti. Koska ollaan jo näin pitkällä, olen pakannut meidän vauvalle sairaalakassin valmiiksi. Valittiin miehen kanssa yhdessä vauvalle kotiutumisvaatteet :)

Sairaalaan otetaan mukaan kokoa 50 oleva asu pienelle tytölle, mutta pakattuna on myös neutraalimpi asu kokoa 56. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka sukupuoli olisikin katsottu kahteen kertaan väärin :D Jos vauva onkin iso, puetaan hänelle sitten tuo isompi asu. Vasemman laidan neuletakki pääsee lämmittämään bodyn päälle. Roosan väristen/sinisten housujen alle puetaan valkoiset puolipotkuhousut. Päähän laitetaan tietysti lakki, ja jalkaan jommat kummat sukat.

Yllä olevien kuvien kaikki vaatteet on ostettu/saatu käytettyinä. Ovat kunnoltaan kuitenkin lähes uudenveroisia. Nuo "nallepyllyhousut" ovat niin suloiset, että pääsevät varmasti jossain vaiheessa myös tytön päälle!

Vauvan sairaalakassiin on tietenkin pakattu myös haalari. Toivottavasti säät ovat sillon sen verran lämpimät, että pärjäämme oikeanpuoleisella h&m:n nallehaalarilla. Varalta mukaan lähtee myös ohut raidallinen fleecehaalari. Paksumpi pipo on myös pakattu mukaan, sekä tumput ja tossut. Voi tosin olla että tumput ja tossut jäävät käyttämättä, jos nallehaalari puetaan kotimatkalle. Jos sattuu oikein kylmät ilmat, löytyy kotoa kaapista myös yksi vuorellinen fleecehaalari, joka saattaisi olla nallehaalaria lämpimämpi. Mutta mies saa sitten arvioida säätä ja ottaa sopivan haalarin mukaan :)

Kassista löytyy myös pari harsoa (en tiedä tarvisko näitä), ja mulle vähän evästä. Uskon, että sairaalasta saa ruokaa ja juomaa, mutta jotain pientä halusin kuitenkin pakata mukaan.

Lisäksi minulla on pakattuna oma sairaalakassi, joka sisältää lähinnä omat kotiutumisvaatteet ja hygieniatarvikkeet. Mutta niissä ei olekaan paljoa esiteltävää :)

Visiittejä äitipolilla

Nyt alkais kyllä tälle paksukaiselle jo riittää nämä visiitit äitipolilla. Reilun viikon sisällä siellä on tullut vierailtua jo kahdesti. Jospa sitä seuraavan kerran joutuisi tuonne vasta kun 37 raskausviikkoa on täynnä. 

Ensimmäinen näistä kahdesta ajoittui raskausviikoille 32+2. Minulla oli edellisenä päivänä ollut paljon vatsan kovettumista ja myös aaltoilevaa alavatsakipua. Kivut kestivät iltapäivän neljästä aina myöhäiseen iltaan asti. Soittelin sinä iltana jo äitipolilta ohjeita kipujen helpottamiseksi. Äitipolilta minua ohjeistettiin juomaan runsaasti vettä ja menemään makuulle. Näillä ohjeilla kivut hieman helpottivatkin ja sain jopa nukuttua yöllä. Ihan täysin kivut eivät kuitenkaan menneet ohi, ja seuraavana päivänä päätimmekin lähteä käymään näytillä äitipolilla. Meitä oli ohjeistettu tulemaan aika herkästi näytille koska raskausviikkoja kuitenkin oli vielä niin vähän.

Äitipolilla pääsin heti käyrille mutta kivuista ja supistuksista ei siinä vaiheessa ollut enää tietoakaan. Lääkäri tarkisti kohdunsuun tilanteen, joka oli täysin ennallaan. Vauvallakin vaikutti olevan ultran mukaan kaikki kunnossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja meidän vauva näytti muuten edelleenkin tytöltä! ;)

Toisen kerran vierailimme äitipolilla viime yönä kun tämän vuorokauden puolella raskausviikkoja oli kasassa 33+3. Huomasin nukkumaan mentäessä, että vauva ei ole liikkunut oikeastaan koko iltana. Kävin syömässä ja juomassa ja aloin laskea liikkeitä. Tunnin aikana niitä taisi tulla kahdeksan. Soitin sitten äitipolille, että miten tässä pitäisi toimia. Sieltä pyysivät tulemaan näytille. Vauvan sykkeet olivat hyvät, ja siinä vaiheessa neiti olikin jo aloittanut kunnon jumpan.

Käyrälle kuitenkin piirtyi myös supistuksia, joita en itse kylläkään erityisemmin tuntenut. Lääkäri tarkisti kohdunsuun tilanteen, joka oli ihan ennallaan. Vauvaakin ultrattiin ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Nähtiin muuten kun pikkuinen hikkaili juuri ultrauksen aikaan, niin ihana pikkuinen :) Lääkäri halusi sitten ottaa vielä lisää käyrää koska hetkeä aiemmin käyrälle oli piirtynyt supistuksia. Kyllähän niitä supistuksia tuli edelleen (tosin en taaskaan niitä itse erityisemmin huomannut), ja minun täytyi jäädä yöksi tatkkailuun.

Aamulla oli sitten vuorossa taas lisää käyrää, mutta ilmeisesti supistuksia ei enää tullut. Aamuvuoron lääkäri tarkisti käsin kokeilemalla kohdunsuun, ja totesi sen olevan kiinni mutta hieman jo pehmennyt. Sitten sainkin luvan lähteä kotiin "odottelemaan". Toivottavasti saataisiinkin odotella vielä ainakin se neljä viikkoa. Sen jälkeen vauva olisi jo täysiaikainen :)

Mutta tällaista meille kuuluu! Tää väsynyt tuleva äiti suuntaa nyt iltapalan kautta nukkumaan :)

Rv 31+5 ja mietteitä synnytyksestä

Ihan hurjaa vauhtia menee tämä aika! Tänään on raskausviikkoja kasassa jo hurjat 31+5. Reilu viikko sitten minulle iski kunnon nuha. Viime viikon sinnittelin flunssaisena töissä, mutta maanantaina luovutin ja hakeuduin työterveyshuoltoon. Nyt olen sitten kolmatta päivää sairaslomalla flunssan takia. Onneksi olen säästynyt kuumeelta, mutta ilman sitäkin olo on ollut aika kamala. Vaikka olo on vieläkin melko tukkoinen, ajattelin huomenna kokeilla työntekoa, koska sitten olisikin tulossa neljän päivän vapaa. Kerrankin näin että sairastan työpäivinä enkä vapaalla/lomilla. Vapaiden jälkeen olisikin sitten enää vain pari viikkoa töitä! Ehkä pystynkin olemaan töissä loppuun asti, vaikka kuusi viikkoa sitten muistan ajatelleeni, etten ikinä selviä tästä urakasta. 

Mutta minulla on viime aikoina alkanut tulla iltaisin hieman kipeitäkin supistuksia (varsinkin työpäivien jälkeen), joten täytyy tässä seurailla oloa, ja katsoa sen mukaan kuinka pitkään uskallan rasittaa itseäni. Neuvolan terveydenhoitaja sanoikin, että olisi hyvä yrittää pitää vauva vielä ainakin muutaman viikon masussa kasvamassa. Ja tottakai minäkin toivon sitä, vaikka olo alkaakin olla jo aika tukala.

Käytiin miehen kanssa eilen neuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa. Osallistujat olivat alueemme odottajia, joilla laskettu aika on maalis-, huhti- ja toukokuussa. Aiheena oli synnytys, babyblues ja synnytyksen jälkeinen masennus. Tunsin vatsani ehkä isoimmaksi kaikista, vaikka tuskin olin se, jolla laskettu aika olisi ensimmäisenä. Ymmärsin valmennuksessa, että paikkakunnallamme ei ole tapana erityisemmin suunnitella synnytyksiä, tai edes kirjata ylös erityisiä toiveita synnytystä varten, vaan edettäisiin aina tilanteen mukaan. Tämä hieman yllätti minut, mutta ehkä se ei olekaan niin huono asia loppujen lopuksi. Toistaiseksi olen itse suhtautunut melko avoimella ja rennolla asenteella tulevaan koitokseen, ja toivottavasti saan pidettyä saman asenteen loppuun asti. Erityisiä pelkoja minulla ei ole vielä tullut, vaikka välillä jännittääki se miten selviän kivusta, ja myöskin se, ettei vauvalle vaan tapahdu synnytyksessä mitään.

Katsoimme valmennuksessa synnytysvideota, jossa näytetty epiduraalin laittaminen sai piikkikammoiselle miehelleni kylmän hien otsaan. Mies poistuikin hetkeksi huoneesta ja hänellä jäikin vauvan syntymä näkemättä. Ei kuulemma haitannut yhtään. Saa nähdä miten käy sitten kun minä olen synnyttämässä. Mies arveli, että hän tulee istumaan huoneen nurkassa, eikä todellakaan ole menossa "ottamaan koppia" kun vauva syntyy. Sanoinkin miehelle että en halua että hän näkee mitään "kamalaa", ja tärkeintä on että hän pitää minua kädestä kiinni ja on tukena (silläkin hetkellä jos minulle epiduraalia laitetaan). Mies on sanonut, ettei halua leikata napanuoraa. Minä toivoisin, että mies saisi kylvettää ja pukea vauvan ensimmäisen kerran, mutta mies ei ollut siitäkään ihan varma, ilmeisesti että uskaltaako.

Millaisia ajatuksia/toiveita teillä on ollut synnytykseen?

Vaunut x2

Tämä postaus on nyt omistettu meidän vauvan vaunuille! Kuten otsikkokin jo kertoo, vaunuja on kahdet. Toiset on ostettu vaunulenkkejä ja lumisia olosuhteita ajatellen, ja toiset on ketterät kaupunkirattaat.

Vaunulenkeille tarkoitetut vaunut ostimme jo niinkin aikaisilla viikoilla kuin 11-12. Vaunuiksi valikoitui ihan sattumalta Emmaljunga Cerox -rattaat Quadrolift -kantokopalla, kun törmättiin näihin tori.fi:ssä. Siitä asti ne ovatkin odotelleet vauvaa olohuoneen nurkassa. Vaunut on siis ostettu käytettyinä. Ne ovat olleet käytössä yhdellä lapsella ja niitä on aina säilytetty sisällä. Vaunuja valittaessa ehdottomina kriteereinä olivat käännettävä työntöaisa ja lumiseenkin maastoon sopivat renkaat. Nämä vaunut täyttivät molemmat kriteerit ja musta-harmaa värikin oli meille mieluisa. Mukana tuli vielä vaunuihin sopiva hoitolaukku, sadesuoja ja rengassuojat.

Quadrolift -kantokoppa asetetaan ratasosan päälle, jolloin vaunut sopivat vastasyntyneelle. Koppa voidaan muuntaa myös lämpöpussiksi. Kopassa on ihana lämmin keinoturkis pehmuste, jota voi käyttää pelkästäänkin istuinpehmusteena. Ylemmän kollaasin "jalkapeitteen" voi laittaa talvella vielä kopan suojaksi.

Äskettäin löysin vielä paikkakuntani facebook-kirpputorilta täysin meidän vaunujen värisen Babylift -kopan, joka mun oli ihan pakko saada. Babyliftissä on pehmeämpi patja, jolla vauvan on varmasti mukava nukkua päiväunia. Kesällä babylift saattaisi myös olla hieman viileämpi kuin tuo meidän toinen koppa. Syksyllä otetaan sitten varmasti käyttöön tuo quadrolift -kantokassi. Molempien koppien omistaminen on ehkä hieman turhaa, mutta eiköhän niille kummallekin löydy käyttöä, quadrolift kun sopii vielä ratasiässäkin lämpöpussina.

Toiset rattaat ovat ketterät matkarattaat, joita aiomme käyttää kaupassa ja kaupungilla. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme matkarattaiksi Britax b-motion -rattaat. Rattaiden selkänoja menee ihan vaakatasoon, joten ne sopivat ihan pienellekin vauvalle. Huomasin myös, että quadrolift -koppa sopii rattaisiin tosi hyvin, joten vauvaa voisi hyvin nukuttaa myös matkarattaissa. Rattaissa on kääntyvät ja lukittavat eturenkaat, joten niiden kanssa on helppo liikkua esimerkiksi kaupungilla. Mainostetaan myös että näillä ilmakumipyörillä pääsisi maastossa kuin maastossa, mutta meillä ei vielä ole sen kummemmin kokemusta pyöristä, joten en osaa sanoa pitääkö paikkaansa. Rattaat on myös helppo laittaa kasaan, ja menevät erittäin pieneen tilaan, joten ne mahtuvat jopa minunkin pienen pieneen autoon.

Britaxin rattaat ostimme uutena Lastentarvikkeen alennusmyynneistä. Samalla reissulla mukaan tarttui myös turvakaukalo ja jalusta. Turvakaukalomme ei ole britaxin, joten se ei mene rattaisiin britaxin omalla travel systelmillä. Huomasin kuitenkin, että kun rattaisiin laittaa etukaaren paikalleen, asettuu myös meidän gracon kaukalomme tukevasti etukaarta vasten. En kuitenkaan tiedä tulemmeko käyttämään kaukaloa rattaissa, koska se ei siihen oikeasti kuulu, ja en ole kokeillut tulisiko kaukalosta liikaa painoa tälle etukaarelle, ettei se vaan mene rikki.

Mitäs tykkäätte meidän vaunuista? Löytyykö muilta samoja vaunuja? :)